*

Ei tästä mitään tule.

Kun ei voi olla mukana juuri missään, joutuu väkisinkin vain kuvittelemaan. Ja aina palaa kuvittelu siihen, kuinka ne aikovat saada pystyyn uuden yhteiskuntansa, kuinka sitä hallita, järjestää, kuinka hoitaa nälänhädän. Sillä kai heidän täytyy tietää, että se on nyt heidän suoritettavansa, ilman porvariston apua muussa kuin mikäli porvaristo on siinä apuna omia asioitaan järjestäessään. Eivät kai he voine kuvitellakaan, että porvarit tämän väkivallan ja suunnattoman oikeudenloukkauksen jälkeen ja kaikkien heidän ihanteittensa häväistyksen jälkeen voisivat olla mukana muuten kuin passiivisina katselijoina, jotka samalla joka hetki vaanivat, miten kaataisivat heidän valtansa. Porvarit tulevat tietysti olemaan lakkotilassa. Rikkureita tulee mahdollisesti olemaan, mutta ei näillä uusbobrikoffilaisilla pitkällekään päästäne. Niitä vastaan varmaan nousee sitkeä moraalinen ja aineellinen boikotti, eivätkä mitkään paremmat ainekset liity heihin jo siinäkin pelossa, että kun asiat rupeavat menemään entistä menoaan, heidän kautensa on lopussa. Jos sosialistien omasta leiristä löytyy kykyjä, sitten se ehkä menee jonkun aikaa. Mutta ellei löydy, silloin tulevat uutta regimiä avustamaan vain heikot voimat, joiden avulla he eivät saa mitään aikaan. Kuta perinpohjaisemmin kumouksellinen suunta koettaa mullistaa, sanokaamme vaikka uudistaa, sitä suurempi on työ. Siihen vaadittaisiin neroja ja korkeampaa sivistystasoa, kuin mitä meidän maassa on. Olisivat kai ne jo tulleet näkyviin, jos niitä olisi ollut. Puoluejärjestömiehiä heillä kai on, mutta ei sen monimutkaisen koneiston hoitajia, jommoinen yhteiskunta on. Varsinkin nyt, kun tuhannet uudet alotteet ja tehtävät kysyvät maan kaiken älyn ja tarmon. Ei siitä mitään tule. Yritys tuntuu tällä hetkellä niin mielettömältä, että siihen ryhtyminen ehkä oli vain pakotus, jota äärimmäisten puolelta mahdollisesti on harjoitettu johtajia kohtaan hengen uhalla.