*

"Kansalliskaarti!"

Tulee tieto, että se ja se on nähnyt Italian konsulin pöydällä sähkösanoman, jossa Saksa muka vaatii ultimatumina venäläisten poistumista. Siitä remahtaa riemu. Jos niin olisi, olisi kaikki ratkaistu.

Vaan olisikohan sittenkään?

Venäläisen sotaväen virallinen täältä kutsuminen ei kai oikeastaan merkitsisi mitään ilman kontrollia, sillä venäläiset voivat taistella siviilipuvussa, niinkuin kuuluvat jo tekevänkin, ja heitä tulee yhä lisää. Venäjältä tulee väkeä ja aseita niin paljon, kuin punaiset haluavat ja voivat maksaa. Ja onhan niillä nyt rahaa ja voivat tehdä uuttakin.

Ja luultavasti muuten punakaartin omatkin joukot kasvavat, kun saavat hyvän palkan ja eläkkeet perheilleen, niinkuin luvataan.

Meillä on siis olemassa palkkasoturijoukko, kansalliskaarti. Ehkä siitä tulee "tasavallan" tulevan armeijan kantajoukko, kun ryssä on kerran karkoitettava maasta tai joku uusi hyökkäys torjuttava!? Sen ovat sosialistit nyt saaneet aikaan. Ne miehet, jotka vastustavat asevelvollisuutta, ovat itse panneet sen pystyyn, tehneet sen välttämättömäksi. Ne muuten jo varustautuivat tähän juuri samaan aikaan, kun pitivät pitkiä puheita eduskunnassa sekä tästä että muusta, voittaakseen aikaa. On nyt selvä, että ne periaatteessa eivät ole militarismia vastaan; militarismi on hyvä ja tarpeellinen, kun se palvelee heidän tarkoituksiaan. Jos pettymyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia yleensä enää voisi päivitellä, niin olisi tässä siihen taas uusi tilaisuus. Eläköön väkivalta! — kun siitä on minulle hyötyä. Alas väkivalta! — kun se on minulle vahingoksi.