*

Svinhufvud.

Svinhufvud on kadonnut teille tietymättömille, ei kukaan tiedä, missä hän on ja elää. Tänään hän on tullut näkyviin "Työmiehen" palstoilla. Siinä on kirjoitus hänestä ja hänen senaatistaan. Se on pitkä syntiluettelo. Kansalaissodan puhkeaminen oli hänen ja hänen mustan senaattinsa syy. Sosialistit ovat siinä suhteessa puhtaita kuin pulmuset lumella.

"Työmiehenkin" täytyy sentään myöntää, että Svinhufvudissa on ollut jotain hyvää sosialistinkin silmillä katsottuna. Ennen muinoin. Hän kuului aikoinaan siihen eduskuntakomiteaan, jonka oli tehtävä uusi valtiopäiväjärjestys. Sitä valmistettaessa hän oli kansanvaltaisella kannalla. Siitä hän saikin jonkin verran luottamusta kansanvaltaisissa piireissä ja asetettiin hänet sosialidemokraatisen eduskuntaryhmän avulla Suomen eduskunnan ensimmäiseksi puhemieheksi. Mutta siihenpä loppuvatkin miehen ansiot. Sen jälkeen hän on ollut pelkkien porvarillisien asettama puhemies.

Kirjoituksesta kuultaa selvästi läpi, miksi sosialistit eivät sen jälkeen enää ole hänestä välittäneet. Hän käytti heidän mielestään "kansan sylissä lepäävää eduskuntaa" liika "jyrkästi ja tomerasti" venäläistä sortopolitiikkaa vastaan. Se näet saattoi eduskunnan olemassaolon vaaraan, mutta "mitäpä siitä, sen hävittämisestäkään ei olisi tullut vahinkoa porvariston kaikille eduille." Sosialistit eivät siis olisi suoneet Svinhufvudin esiintyvän niin "jyrkästi ja tomerasti" kuin teki; jo silloin he siis, luopuen häntä kannattamasta, "itääntyivät", pyrkien säilyttämään hyviä välejä — tsaarivallan kanssa.

Sitten Svinhufvud joutui Siperiaan. Se ei näytä erikoisemmin järkyttäneen kirjoittajan mieltä. Hän joutui sinne "porvarillisen oikeusjärjestyksen puolustuksen takia." "Hänen puolueensa koetti tehdä hänestä oikeata kansallissankaria, kun sillä ei muutakaan sopivaa ollut. Hänen Siperiassa olostaan levitettiin sydämiä häneen kiinnittäviä kertomuksia. Hänen sieltä palattuaan pidettiin hänelle juhlia, joissa juotiin maljoja ja puhuttiin hänen kunniakseen, ehkäpä kanniskeltiin miestä kämmeilläkin. Se kaikki oli osaksi puoluepeliä. Tehtiin yksi ylenmäärin loistavaksi, jotta hänen puolueensakin näyttäisi kansan silmissä viehättävältä. Jopa kultailtiin yhden maineella koko porvaristo."

Sitten Svinhufvud petti "Suomen oikeuden". Miten? Hyväksymällä Venäjän "porvarillisen ministerihallituksen käyttämään Suomen ylintä valtaa virkoihin nimitettäissä, ja suostui itsekin sen hallituksen nimittämänä prokuraattoriksi."

Mutta sen hallituksen nimittämänähän itse Tokoikin suostui vastaanottamaan senaatin varapuheenjohtajan paikan? Hän ei siis silloin pettänyt Suomen oikeutta, vaikka Svinhufvud petti? Ei silloin eikä luultavasti milloinkaan?