*

Länsimainen sivistys ja "Työmies".

Tässä samassa kirjoituksessa on muuten kuvaus, näyte siitä, miten sosialistihistorioitsija käsittää länsimaisen sivistyksen maahan tuonnin ja sen siunauksen:

"Karusta korvesta raivasi suomalainen maanmies itselleen peltotilkkunsa. Naapuri raivasi viereisestä alueesta, sitten toinen, kolmas j.n.e. Niin syntyi kylä ja vihdoin pitäjä. Yhdessä taisteltiin hallaa ja muita vaikeuksia vastaan. Kun talollisen poika tai tytär kasvoi isoksi, jotta isän koti kävi ahtaaksi, menivät nuoret loitommalle takamaalle. Siellä taas talous kohosi, kansakunta lisääntyi. Lait ja järjestyksen ylläpitämiseksi laati säännöt kansa itse maakuntakokouksessaan. Oli olemassa kansanvaltainen vapaus. Yhdessä iloittiin, yhdessä kärsittiin.

"Tuli sitten vieras miekkamies, julisti, että te pakanat ette tunne jumalaa. Me tuomme teille sen ja teemme tunnetuksi. Raatajakansa tuumii: 'Meillä on itsellä jumalat, me emme teidän jumalianne tarvitse!' Vieras kohotti säilänsä uhkaavana: 'Teidän on pakko uskoa meidän kolmijumalaamme, jos henkenne on teille kallis', ja osottaakseen totta tarkoittavansa, iski 'pyhä miekka' joukon viattomia ihmisiä kuoliaaksi. Kun asema kävi näin uhkaavaksi, tuumi yksi ja toinen: 'Jos tuota nyt sanoisi uskovansa heidän jumalaansa, pääsisi heistä rauhaan.' Ja niin Kupittaan lähteen verensekainen vesi tuli 'merkiksi', jolla suomalaisia rauhallisia raatajia otettiin 'taivaallisen itsevaltiaan alamaisiksi'. Nyt luulivat raatajat rauhaan päässeensä, ja saavansa konnuillansa leipää tuottaa, ja leipää syödä. Mutta valloittajalle ei se ollut pääasia, vaan pääasia oli kansan orjuuteen alistaminen. Valloittaja selitti: 'Maa kuuluu minulle. Sinä saat nuo kauniit raivaamasi vainiot jättää niille, kelle minä määrään.' Ja talonpojan hämmästykseksi tuli suuri aatelisherra ja sanoi, että maa on 'kuninkaan lahjakirjalla' hänelle annettu. Hänellä on 'laki' puolellaan. Hänellä on tähän maahan 'saavutettu oikeus.' Ellet hyvällä alistu, niin — — —.' ja taas miekkaa heilutettiin talonpojan pään päällä.

"Talonpoika kummasteli. Olihan sen vieraan jumaluusopissa, että lisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se alamaiseksenne. Kuinka tämä on ymmärrettävää!

"Mutta kiiltopukuinen herra pyssymiesjoukon seuraamana pani hänet 'ymmärtämään', mitä merkitsee 'laki' ja saavutettu oikeus. Se merkitsee, että hänen on jätettävä esi-isänsä koti ja kontu, ja mentävä tuonne laitarämeikköön ja sieltä raivattava itselleen uusi vainio. Herra rakennutti linnansa hänen entisille asuinsijoilleen.

"Karvasteli se talonpojan mieltä ja sai osan heistä vastarintaan saavutettujen työnoikeuksiensa puolesta. Mutta saavutettujen rosvo-oikeuksien omistaja pani pyssymiehet opettamaan entiselle vapaalle talonpojalle, 'ettei esivalta miekkaa hukkaan kanna.' Veriin hukkui vapaus, Ja suomalaisesta talonpojasta tuli — torppariorja."

Omituinen sekoitus Lalli-romantiikkaa ja torpparitodellisuutta.

Tiistaina 5 p:nä helmikuuta.

Kuka maksaa kulut?

Kaiken sen, minkä tämä sota tulee maksamaan, saa Suomi itse maksaa. Se ei tule mistään saamaan sotakorvausta. Voittaja saa suorittaa voitetunkin sotakustannukset. Mistä ne rahat lopulta otettanee? Suomen rikkauksista, metsistämme, sillä muuta rahanarvoistahan meillä ei juuri ole. Onhan tosin vielä myöskin maa, pellot, niityt, s.o. maanviljelys, se, mikä siitä saadaan irti. Ja sitten työ, etupäässä työ. Työväki saa työllään vähitellen osaltaan ja suurelta osaltaan maksella, mitä se on hävittänyt. Ilman työtä eivät luonnonrikkaudet ole minkään arvoiset. Varsinkin tuottava työ siis saa ponnistaa kaiken voitavansa. Se se lopulta saa maksaa kaiken.

Tarvitaan ennen kaikkea elintarpeita. Ne otetaan niiltä, maanomistajilta ja maatyömiehiltä, jotka voivat niitä hankkia. Kaikki sodat saa lopulta maanmies maksaa ja niin käy nytkin. Hänen laskuunsa tätä taistelua käydään. Mutta samalla muidenkin työläisten. Kuluttava työmies saa maksaa leivästä sille, joka sitä hankkii. Se leipä tulee sitä kalliimmaksi, kuta vähemmän maamies sitä saa tuotetuksi. Kuta suurempi hävitys on ollut, kuta enemmän on mellastettu, tuhottu, poltettu, sitä vaikeampi on saada leipää. Ja kun teollisuus on joutunut lamaannuksiin, täytyy sen palveluksessa olevain tyytyä vähään ja ponnistella enemmän senkin velkoja maksaakseen. Ei siinä enää riitä 8-tuntiset työpäivät. Kaikki menee entiselleen, pahempaan päin. Hävitetty talo ei voi enempää, kuin mitä se voi.