*

???

Kauheasti ne puuhaavat ja järjestävät ja kehuvat onnistuvansa, mutta löyhältä se vielä tuntuu. Ei maata voida hallita niinkuin puoluetta. Eivät ne tähän asti ilman porvarillista apua ole tehneet oikeastaan mitään muuta kuin järjestäneet oman agitatsioninsa ja luokkataistelunsa. Eihän tässä tosin ole kysymys kovinkaan suuresta yhteiskunnasta ja kai se olisi jossain määrin mennyt, jos venäläisvallan jälkeen olisi päästy hiukan enemmän oman katon alle, mutta kun kaikki, mitä uusi asema tuo mukanaan, on luotava samalla kertaa, kaikki sisäiset ja ulkonaiset asiat. Toivooko ne ehkä sittenkin porvarillisilta apua? Ilman sitä tämä ei mene. Mutta kuinka on mahdollistakaan sitä saada? Mikä on heidän ohjelmansa, jota he tahtovat meidät toteuttamaan? Eihän siitäkään ole muuta tietoa kuin vain fraaseja. Pitäisikö meidän yleensä vain olla heidän juhtinaan vetämässä, minne kuski käskee, ja sillä vauhdilla, minkä kansan ruoska määrää? Niin tekevät raakalaisvalloittajat: mongoolit, turkkilaiset — hunnit. Eivät ne kyenneet eivätkä nämä kykene luomaan mitään korkeampaa ja parempaa kulttuuria, ne osaavat ainoastaan hävittää ja istua patainsa ääressä, niin kauan kuin se porisee.

*

Tuumiskeluja tulevaisuudesta.

Välistä alkaa minusta näyttää, kuin porvarien täydellinen voitto kuitenkin olisi heille itselleen vaarallisin. Täytyy ehkä kauankin turvautua kivääreihin ja kuularuiskuihin, ja silloin on hyvin lähellä vallan väärinkäyttö ja voitetun voimien vähäksyminen, niinkuin on ollut tähänkin asti. Ettei tämä vain päättyne porvarilliseen sotilas-diktatuuriin! Vaikka järjestys palautettaisiin, vaikka eduskunta ja hallitus taas pääsisikin toimimaan, täytyisi sitä kaikkea tukemassa olla valkoinen armeija. Eikö tästä armeijasta synny jonkunlainen pretoriaani-joukko, joka yhtäkkiä voi panna toimeen vallankaappauksen tai joka ainakin painaa hallitusta ja eduskuntaa mieleisiinsä päätöksiin? Kyllä meillä on sellaistakin suuntaa.

Jos aseet voittavat, niin on se pääasiassa maalaisväestö, pohjalaiset ja muut talonpojat, jotka ovat hankkineet voiton ja vuodattaneet verensä sen puolesta ja kai myöskin, ainakin osaksi, tahtovat korjata voiton hedelmät. Ne sanelevat rauhanehdot edukseen ja palkakseen. Uuteen eduskuntaan kaiken varmaan tulee voimakas maalaisaines, maalaisliitto tai kansanpuolue sulattaa itseensä osan entisiä puolueita. Jos meillä olisi sopiva kuninkaan alku, ei tiedä, vaikka sen huutaisivat kuninkaakseen.

Se nyt on varma, että tuottajat ja kuluttajat joutuvat vastakkain ainakin elintarveasiassa, ellei viljaa ruveta saamaan muualta. Käy vielä niin, että teollisuusherrat ja työväki, joka elää teollisuudesta, joutuvat yhteisine leipäetuineen maanomistajain ja kalastajain etuja vastaan. Maaseudullahan ovat raaka-aineet ja tuotantolähteet, metsät, pellot ja järvet. Maareformi tulee polttavaksi kysymykseksi. Vaaditaan maan pakkoluovutusta viljelykselle, sekä valtiolta, yhtiöiltä että yksityisiltäkin. Siihen maanomistajat eivät suostu hyvällä. Ehkä maalaisten nousu vaistomaisesti on siitäkin aiheutunut.

Tuo reformi on kuitenkin pantava toimeen, sillä epäkohdat siinä suhteessa ovat kai suurena syynä siihen, mitä on tapahtunut. Maa täytyy saada viljellyksi, täytyy palata maahan. Teollisuuden, varsinkin puutavarateollisuuden täytyy ymmärtää tämä ja taipua oman tappionsakin uhalla.