*

Suhteemme Saksaan.

Erään tuttavan luona. Hän on vakuutettu siitä, että Englannilla on sormensa mukana Suomen vallankumouksessa. Kun ei Englanti enää muuten voi vahingoittaa Saksaa, koettaa se vahingoittaa sitä bolshevismilla, avustamalla sen leviämistä Suomen kautta Skandinaviaan ja sitä tietä Saksaan, heikontaakseen Saksaa sisällisesti. Englanti muka antaa rahaakin. Se olisi Suomeen nähden katala teko, mutta kyllä ymmärrettävää ja "näköistä". Englanti näkee ja tietää, että me kaikessa tapauksessa luisumme Saksan syliin.

On ollut liikkeessä huhu, että Saksa olisi kieltänyt apunsa. Tämä tuttavani on vakuutettu, että tämä tieto on perätön. Sotapuolue on Saksassa sillä kannalla, että on päästävä lähelle Pietaria, jota vastoin liikemaailma ehkä tahtoisi rauhan solmittavaksi pikemmin, jotta pian päästäisiin kauppasuhteisiin eikä siis olisi kiristettävä välejä liiaksi Suomen tähden. Sieltä tulevat nyt kuitenkin "pojat" ja tulee myös aseita.

— Suhteet Saksan kanssa ovat saatettavat niin läheisiksi kuin suinkin — vaikka sieltä saataisiin prinssikin — jotta meillä olisi rauhankin aikana panna sulkuja venäläiselle maanalaiselle invasionille.

— Entä saksalainen invasioni?

— Se ei ole niin vaarallinen, koska saksalaiset ovat kauempana ja koska se olisi kulttuuri-invasionia, sivistystason korottamista. Vaikka he meitä aineellisesti vallitsisivatkin, he samalla meitä kouluuttaisivat, opettaisivat, järjestäisivät, neuvoisivat tekemään työtä. Nuo toiset nylkisivät, hävittäisivät, vetäisivät omalle tasolleen.