*

Runebergin päivänä.

Eilen oli Runebergin päivä. Ei tietysti mitään laulua patsaalla, ei ilotulitusta eikä juhlanäytäntöjä. "Työmies" sen sijaan juhlii päivää ilkkuen näin:

"Porvaristo aikoi viettää sotarunoilija Runebergin syntymäpäivää oikein suuremmoisilla juhlallisuuksilla. Pääkaupungin soittokuntien tuli käydä soitolla ja laulukuntien laululla palvomassa tätä porvariston kivistä sotajumalaa. Kaupungin palokunnan ja muiden porvarillisten yhdistysten aikomuksena oli toimeenpanna soihtukulkueita. Ja koko kaupunki piti lisäksi yleisellä ilotulituksella valaistaman. Mutta toisin kävi. Porvariston ilonjuhla muuttuikin heidän surunjuhlakseen. Ei laulu kajahdellut. Ei soitto torahdellut. Ei soihdut loimunneet. Ei kaupunki valomerenä valahtanut. Eikä ihmisvirta sotajumalaa jumaloinut. Se aika oli mennyt."

"Muutamia kukkia oli tuotu patsaan juurelle, jossa ne kylmässä värjöttäen lakastuvat ja kuolevat samoin kuin se maailmankatsomuskin, jota edustamaan ne sinne olivat asetetut. Synkkänä seisoo patsas muistuttaen entisaikain ihanteita. Entisaikain kansallisuusvihaa, suvaitsemattomuutta ja sortoa. Seisoo kuin muumio, muistuttaen meille menneitä aikoja."

"Synkässä saloseudussa taistelee vielä pieni joukko tämän vanhan järjestelmän ihailijoita. Mutta he ovat tuomitut ehdottomasti häviöön."

En sano mitään.

Torstaina 7 p:nä helmikuuta.

Eräs pankkimies kertoi, että ne luultavasti ovat saaneet haltuunsa koko Suomen pankin, siis myös vahvimmatkin holvit. Se tietysti suuresti vahvistaa heidän asemaansa, kun voivat maksaa palkkoja työväelle ja kaartille ja ostaa aseita. Nyt siis koko Suomen kansan varoilla käydään sotaa itseään Suomen kansaa vastaan. Toinen käsi sahaa toista kättä poikki ja toinen toista.