*

Lumipyry koko päivän. En ole liikkunut missään. Ajattelen poikia rintamalla. Sinne kulkevat ajatukseni alati, olipa sää millainen tahansa.

*

Auttaako Saksa?

Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun kapina puhkesi. En tiedä, kuinka pitkä lienee se aina mainittu iankaikkisuus, mutta äärettömän pitkä on tämä sen sekunti ollut. Iankaikkisuudestahan ei tule koskaan loppua, mutta minusta tuntuu, kuin tämä kapina-iankaikkisuus jo ainakin alkaisi lähestyä loppunsa alkua. "Työmies" ilmoittaa tänään, että "porvaristo hapuilee apua ulkomailta". Ilmoittaapa vielä, mistä me sitä hapuilemme. Me, porvarit, olemme pyytäneet apua Saksalta.

Olemmeko? En tiedä, mutta varmaankin olemme. Tänään olen taipuvainen uskomaan, että kerrankin on totta, mitä "Työmies" sanoo.

"Työmies" uskoo, että olemme pyytäneet apua. Mutta se ei usko meidän sitä saavan. Saksan hallitus ei uskalla sitä meille antaa. Siellä on kuulema tapahtunut "huomattavaa vallankumouksellista liikehtimistä". "Saksan sosialidemokratia nousisi jyrkästi tuollaista hanketta vastaan ja siten voisi Suomen kansan valtaa vastaan suunniteltu isku muodostua uudeksi sysäykseksi Saksan työväen vallankumousliikkeelle."

Enhän tiedä, mitä Saksa uskaltaa. Tähän asti se on sentään uskaltanut yhtä ja toista. Onhan se parhaallaan sodassa itseään pääpaholaista, vallankumouksellista Venäjää vastaan.

Mutta jos siellä asiat ovat niin täperällä, että Suomen retki olisi oleva se pisara, joka saisi astian vuotamaan yli reunojensa, niin ehkä todella Wilhelm viisas ei ole ainoastaan auttamatta Suomen porvareita, vaan sosialistisen vallankumouksensa pelossa ja valtaansa tukeakseen päinvastoin auttaa Suomen sosialisteja heidän vallankumouksessaan. En ihmettelisi, jos Haapalainen huomenna rohkaisisi joukkojaan sellaisella tiedonannolla.

Kierrän nyt sentään sähkön sammuksiin sillä hiljaisella toivotuksella, että jos emme itse auttaa itseämme jaksa, niin auttaakohan meitä sitten Saksa.

End of Project Gutenberg's Hajamietteitä kapinaviikoilta I, by Juhani Aho