*

Heidän senaattinsa.

He ovat nyt panneet pystyyn senaattinsa, Sinatyörien nimet ja naamat ovat minulle outoja. Ulkomuodolta tunnen ja olen joskus kuullut eduskunnassa puhuvan Kullervo Mannerin, O. V. Kuusisen, Yrjö Sirolan ja O. Tokoin. Muut ovat minulle tuntemattomia suuruuksia. Heidän joukossaan on 7 toimittajaa, 2 puheenjohtajaa, 2 työläistä (viilaaja ja puuseppä), 1 asiamies, 1 veturinkuljettaja ja 1 puoluesihteeri. Siis toinen puoli sanomalehtimiehiä, joiden ensimmäinen hallitustoimi kai oli sulkea sanomalehtien suu venäläiseen malliin. Enhän ole spesialisti vallankumoustaktiikassa, kuinka pitää ja kuinka ei. Mutta kun astuu näyttämölle, luulisi olevan hauskaa kuulla kritiikkiäkin. Olisi sen suvaitseminen vallankumouksenkin aikana ollut originelli teko.

Jos olisin saanut jotain ehdottaa, olisin ehdottanut annettavaksi ukaasin oikeinkirjoituksen uudistamisesta työväen tasavallassa. Miksi he kirjoittavat prokuraattori Matti Turkia? Kirjoittaisivat "rokuraattori", niin että kaikki syvät rivitkin voisivat nähdä sanan painettuna niinkuin lausuttunakin. Sitä latua mennen voisi samalla ottaa käytäntöön voneetisen, tarkoitan: äänteellisen kirjoitustavan muissakin suhteissa. Emme kirjoittaisi enää demokraatinen, vaan temokraatinen, emme eduskunta, vaan etuskunta. Eihän meillä koskaan ole ollut sosialidemokraatista puoluetta eikä eduskuntaa, vaan sosialitemokraatinen ja etuskunta.

Muuten tuntuu siltä kuin ei olisi tarvittu koko "rokuraattoria". Sehän on suomeksi "korkein lain valvoja", joka saattaa syytteeseen virkamiehiä lain rikoksista. Kukas nyt enää rikkoisi lakia, kun lakia ei ole. Niitä laaditaan uusia. Mutta voiko olettaakaan, että vallankumouksen virkamies rikkoisi vallankumouksen lakia? Turkia olisi voinut hankkia tulonsa muualta ja sekin menoerä säästyä.

Uusi hallitus on uskollinen kopia venäläisestä. Sen nimenä on Suomen Kansanvaltuuskunta ja sen toimintaa valvoo Työväen Pääneuvosto, jonka valitsevat erityiset järjestöt, niiden mukana Helsingin Punainen Kaarti, joka, ihmeellistä kyllä, saa valita puolestaan vain 5 jäsentä, kun muut valitsevat kukin 10. Vallankumouksen voimakkain elin on siis kovin heikosti edustettuna. Mutta onhan sillä toiset voimakeinonsa, pistimensä, tahtonsa toteuttamiseksi.

Tämä hallitus hoitaa maan asioita toistaiseksi, "kunnes Suomen työtätekevä kansa toisin päättää." Mikä on työtätekevä kansa? Kaikki ahkeratko, jotka itse ansaitsevat leipänsä. Mikä on työtätekemätön kansa? Kaikki laiskuritko ja kykenemättömät? Sehän olisi aika järkevä äänioikeusperiaate. Mihin luokkaan mahtanen minä kuulua? Mikä tehty työn määrä oikeuttaa olemaan mukana "toisin päättämisessä"? Täytyykö esittää todistus 8-tuntisen työpäivän suorituksesta? Saako puolta enemmän sananvaltaa se, joka tekee työtä 16 tuntia? Ennen oli sensus kapitaalin mukaan, nytkö se on työn mukaan eikä kapitaali saa sanoa mitään? Siinä reformissa olen minä mukana kaikesta sydämestäni — jos tarkoitus on se. Yksinomaan koroillaan eläjän ei ehkä todellakaan olisi tarvis saada äänioikeutta, enemmän kuin hoitolaisenkaan. Nehän ovat yhteiskunnan elättejä molemmat.