Pilasivat oman pesänsä.
Tämä vallankumous on olevinaan tähdätty porvaristoa vastaan, sen vallan kukistamiseksi. Mutta samalla se on kohdistettu koko kansaa vastaan, sen suurinta puoluetta vastaan, yleistä äänioikeutta vastaan, siis kansanvaltaisinta kansanvaltaa vastaan. Köyhälistö käy taistelua omaa äitiään, omaa periaatettaan vastaan, tuhoo valtansa alkutekijän. Tälle tielle lähteneenä se ei voi enää koskaan turvata siihen, vaatia sitä oikeutenaan. Konservatismin täytyy nyt ryhtyä taistelemaan sen kaikkein äärimmäisimmän radikalismin puolesta, minkä ilmaus on meidän nykyinen hallitusmuotomme. Jos ne kerran taas palaisivat entisille jälilleen ja vetoaisivat kansaan ja pääsisivät sitä tietä valtaan, olisi meillä heidän menettelynsä mukaan tietysti oikeus meilläkin varustautua aseilla ja olla alistumatta heidän eduskuntansa alle, tehdä samanlainen väkivaltainen kaappaus. Tästä on siis seurauksena se, että korkein oikeusaste ei ole kansa ja sen tahto ja sen tahdon ilmaukseen vetoaminen, vaan aseellinen voima. Rauhallinen aseeton vaalilippu oli tekijä, jota ei enää koskaan tarvitse ottaa lukuun. Ei voida siis luoda mitään muuta pohjaa kuin aseellinen voima, mitään lopullista ratkaisukeinoa kuin loppumattomiin jatkuva sisällinen sota. Kansalaisoikeus tässä rauhallisessa maassa tunnustetaan siis ainoastaan aseita kantavalle miehelle eikä aseettomalle miehelle ja naiselle. Se on se ihanneyhteiskunta, joka tästä syntyy, se tuhatvuotinen valtakunta, jota nyt luodaan. Kaikki on ylösalaisin. Minulla oli tosin hiukan toiset haaveet. Jos olisin kapitalistisen yhteiskunnan ehdoton kannattaja ja ihailija, iloitsisin. Kun en sitä ole, valitan.