*

Saksa ja me.

Jos Saksa todellakaan ei tee meidän hyväksemme mitään rauhan neuvotteluissa, eikä auta meitä suoriutumaan Venäjästä, jos se virallisesti tai epävirallisesti hyökkää, niin on todella nolo asemamme rakentaessamme toivomme Saksaan. Sen voitto tuotti meille itsenäisyytemme ja se tunnusti sen. Sitten se jätti meidät siihen. Sehän ei voi sekaantua Venäjän ja Suomen väliseen sotaan enemmän kuin Venäjän sisällisiinkään sotiin. Ehkä vielä Venäjän ja Ukrainan, josta se mahdollisesti saa viljaa. Mutta täällähän sillä ei ole mitään saatavana — ei muuta kuin nälkäisiä. Jahka joutuu, ehkä se kuitenkin tulee, kun porvaristo joko on tapettu tai taloudellisesti menehtynyt. Sitten se saa meidät halvalla, metsämme, koskemme, teollisuutemme, kauppamme. Lyypekin ja Riian "saksa" on ennenkin pitänyt sitä kaikkea hallussaan monilla privilegioillaan. Samoin se kai tulee tekemään Venäjälläkin. Se ottaa molemmat konkurssipesät hoitoonsa ja selvittää ne omaksi edukseen. Saksalainen on työläiselle ankara herra, toista kuin meidän omat isännät. Sen pehtori ja upseeri osaa kyllä käyttää työtä toisella tarmolla kuin meidän omat hyväntahtoiset isäntänahjuksemme. Kyllä meidän laiskajussin tupen täytyy heilua, ennenkuin talon velat ovat maksetut. Kuinka käynee, mutta tulkoon hän kuitenkin, kaikitenkin.