Katala asiakirja.
Tänään on "Työmiehessä" kirjoitus "Vaarallista peliä. — Eivätkö porvarilliset peräänny?"
Siinä polemisoidaan sitä vastaan, että suojeluskuntain perustaminen oli tarpeen kotien pyhyyden ja rauhan suojelemiseksi venäläisiä vastaan. Jos se olisikin ollut tarkoitus, niin se on ollut vaarallista peliä.
"Venäläisillähän oli Suomessa suuret armeijaosastonsa. Niillä oli kiväärit, kuularuiskut ja tykkejäkin. Linnoitukset ja sotalaivat suojelivat rannikoita. Kuinka olisivat salaa vain kivääreillä ja muilla keveillä aseilla varustetut tilapäiset suomalaisjoukot voineet tositaistelussa pitää puoliaan varsinaisia keveästi ja raskaasti varustettuja ammattiarmeijoita vastaan? Olisihan voinut sattua, että pelkkä muutama laukaus venäläistä sotaväkeä kohti olisi ärsyttänyt sen mitä ankarimpiin toimenpiteisiin."
"Suomen porvarilliset lehdet tekivät voitavansa ärsyttääkseen suomalaisia venäläisiä vastaan ja tietenkin samalla näitä suomalaisia vastaan. Jos joku Venäjän kurjissa oloissa rikolliseksi kehittynyt sotilas teki yksityisenä jonkin rikoksen tai jos joku pukeutui sotilaspukuun ja sen verhoamana teki rikoksia, niin leveillä mustilla otsikoilla merkittiin ne koko venäläisen sotaväen synneiksi. Yksityisten konnantöillä tahrittiin kymmenet ja sadat tuhannet kunniallisetkin."
"Viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta harjoittivat herraslehdet moista osaksi sangen katalata ja yleensä vaarallista ärsytystä. Jumalan onni, etteivät venäläiset sotilaat saaneet kaikkea sitä tietoonsa, kun eivät ymmärtäneet suomea eikä ruotsia. Mutta osaksi saivat he kuitenkin siitä selvän, kun heillä oli suomea ja ruotsia taitavia tovereita ja kun heitä vastaan tehtyjä syytöksiä selostettiin venäjänkielisissä lehdissä."
"Menettelyllään saivat porvarit vähintäänkin sen aikaan, että venäläiset toivoivat aseet pois Suomen porvaristolta ja sille uskollisilta joukoilta. Tottahan he halusivat pois aseet niiltä, joiden oli ilmoitettu pitävän niitä heitä surmatakseen! Venäläisten toimittamat kotitarkastukset ja aseiden etsinnät lienevät johtuneet osaksi siitä syystä. Porvaristomme asestautuminen oli vienyt ensin siihen vaaraan. Vielä suuremmaksi kävi vaara, kun porvarilliset rupesivat asevoimalla vastustamaan noita etsintöjä ja puolustamaan aseita, jotka oli ilmoitettu tuodun myös venäläisten päiden varaksi. Kuten tunnettua tappoivat porvarilliset eräitä sotilaita aseiden pitämisestä syntyneissä kahakoissa. Siten he antoivat aihetta toimenpiteisiin, jotka olisivat voineet kehittyä perin vaarallisiksi, kun Suomi kaikesta huolimatta oli vielä Venäjän sotatoimien piirissä, ihan venäläisen puolustusrintaman osana. Jumalan onni tuossa uhkapelissä, että täällä oleva venäläinen sotaväki oli kansanvaltaisesti järjestettyä ja että sen määräävinä aineksina oli kärsivällisiä ja pitkälti harkitsevia sosialisteja."
"Porvarillistemme aseväki on riisunut aseista tuhansia venäläisiä sotilaita."
"Mitä se peli merkitsee? Voisiko sellaista tehdä noin vain iltikseen esim. Saksalle? Olisiko voinut tehdä siten Venäjän keisarivallan kenraalien johtamille joukoille?"
"Ei epäilemistä, osa porvaristoamme on asettunut Suomessa olevaan venäläiseen sotaväkeen nähden sotakannalle. Se on antanut Venäjän tasavallalle aiheen sodan julistamiseen. Se on vieläpä ikäänkuin koettanut ärsyttää venäläisiä tekemään sen, ikäänkuin pakottamalla pakottanut Venäjän ryhtymään suuremmin joukoin sotatoimiin Suomessa."
"Mitä sellaisesta sodasta tulisi? Venäjän tasavallalla on kyllä sisäisiä vaikeuksia. Mutta niistä huolimatta voisi se lähettää Suomeen niin suuren ja hyvin varustetun sotajoukon, että Suomen porvariston aseväki tulisi perinpohjin tuhotuksi. Suuri Venäjä on toki edelleen ja tulee olemaan pieneen Suomeen verraten monin kerroin niin voimakas. Suomen porvaristo on epäilemättä tehnyt hullun teon, kun on härnännyt moista mahtavata tasavaltaa sotaan, ellei sillä porvaristolla ole muiden maiden voimia takanaan."
"Meille on vielä tänään tietämätöntä, mitä kaikkia seurauksia tuo porvaristomme menettely on tuottava. Sanottakoon vielä kerran, että jos porvaristomme olisi tehnyt minkä venäläisen porvarisvallan sotaväelle tahansa niin, kuin on tehnyt Venäjän työläisvallan sotaväelle, niin koko Suomi olisi hukassa, elleivät ulkovallat ehkäseisi."
"Nykyiseen perin vaaralliseen ja onnettomuuksia uhkaavaan tilaan ei kuitenkaan ole Suomen varsinainen kansa syypää. Suomen työväestö on koettanut estää sen syntymistä."
"Venäjän nykyinen hallitusvalta käsittänee oikein Suomen sisäiset asiat ja Suomen tasavallan aseman eikä siis tulle julistamaan virallisesti sotaa Suomea vastaan. Mutta siitä huolimatta voi se käyttää joukkojaan niitä suomalaisia joukkoja vastaan, jotka ovat jo alkaneet pakollisen aseiden riistämisen venäläisiltä, siis alkanut suorat sotatoimet venäläistä sotaväkeä vastaan. Jos Venäjä ryhtyy tuohon toimeen tarmolla ja jos porvaristomme ei saa apua muiden valtioiden anastajaryhmiltä, niin voi sen tila käydä tukalaksi."
"Eikö sillä olisi mahdollisuutta perääntyä? Vakuudeksi siitä, etteivät ne enää tekisi kansaa ja tasavaltaamme vaaraan saattavia tekoja, tulisi porvariskaartien luovuttaa myös muut sota-aseensa ja sotimisvehkeensä. Heidän nykyiset käskijänsä — ylinnä ehkä entiset senaattorit, kenraalit, valtioneuvokset ja pankkiherrat — eivät arvatenkaan suostu siihen, mutta porvariston monien muiden ainesten tulisi tehdä kaikkensa välttääkseen sodan leimahtamista suureksi venäläisen sotaväen kanssa Suomen rajain sisällä. Yhdenkin venäläisen sotilaan murhaaminen täällä voi olla vastedeskin vahingoksi Suomelle. Sellaista murhaa voidaan näette käyttää vielä pitkien aikojen kuluttua kiihottimena Venäjällä Suomea vastaan tämän takaisin valloittamiseksi. Ja tätä valloitusta voi haluta jo ensimmäinen porvarishallitus, mikä Venäjälle ehkä tulee."
Olen jäljentänyt kirjoituksen melkein kokonaisuudessaan. Se on asiakirja, jota katalampaa tuskin minkään maan historiassa lienee tavattavana. Se on suomalaista mieltä siihen määrin pöyristyttävä, niin ilettävä, niin petturillinen, niin tympäisevä, että siihen on vaikea edes polemisesti puuttua. Siihen on koottuna kaikki ilkeys, kierous, tekopyhyys ja valheellisuus, minkä meikäläinen sosialistinen sanomalehtimies saa aivoistaan irtaumaan. On käsittämätöntä, että kansalaissodankaan aikana sellainen on ollut mahdollista.
Kirjoittajalle ei merkitse mitään se hirmuvalta, jota täällä sodan aikana harjoitettiin koko venäläisen sotaväen puolelta. Sehän otti, pakkoluovutti, mitä tahtoi. Se antoi tukeaan kaikille rosvouksille ja ryöstöille ja epäjärjestyksille, joita täällä viime kesän kuluessa pantiin toimeen. Se vapautti vangitut, esti tutkinnot ja tuomioiden täytäntöön panot. Mahdollisesti osa koetti ylläpitää kuria, mutta ei voinut.
Niistä olisi pitänyt vaieta, niistä ei olisi saanut lausua paheksumisen sanaakaan, jottei heitä ärsytettäisi.
Meidän ei olisi ollut lupa asestautua, ei keräytyä yhteen kotejamme puolustamaan. Oli aivan luonnollista, että venäläisten piti saada tuntea siitä suuttumusta, jos me sen tekisimme. Kirjoittajan mielestä on perin ymmärrettävää ja oikeutettua, että venäläiset ryhtyivät kotitarkastuksiin etsiäkseen meiltä aseita, jotka eivät olleet hankitut rauhallisia venäläisiä vastaan, vaan niitä vastaan, jotka toimeenpanivat ja tukivat noita ryöstöjä. Ja kai on hänestä ymmärrettävää sekin, että kun aseita ei saatu, otettiin kaikenlaista muuta ja pidätettiin se. Tietäähän tässä maassa jokamies, että venäläisten ase-etsimiset eivät olleet muuta kuin tekosyitä päästä porvarillisen omaisuuden kimppuun.
Heitä vastaan varustautumisen, hengen ja omaisuuden turvaamisen leimaa kirjoittaja sotakannalle asettumiseksi koko Venäjää vastaan. Hän paheksuu sitä, se on hänestä isänmaallisesti miltei rikollinen teko. Se on "ärsyttämistä", "katalaa peliä". Kirjoittaja itse salaisesti yllyttää Venäjän "mahtavaa tasavaltaa" kostotoimenpiteihin. Kostotoimenpiteihin — mistä? Siitä, että me täällä emme lopulta voineet muuta kuin itse puolustaa itseämme. Venäjä on kyllä vielä niin voimakas, että se meistä suoriutuu. Venäjää melkein yllytetään tähän, käymään käsiksi Suomeen.
Suomeenko? Eihän Suomeen. Täällä on niitäkin, jotka eivät ole tahtoneet asettua sotakannalle Venäjää vastaan. Porvarillinen hallitus on sen tehnyt, mutta ei työväen tasavalta. Se ei ole antanut aihetta sodan julistamiseen. Vaikka Venäjän kosto kohtaisikin porvarillista Suomea, älköön se kuitenkaan kohdatko työväen Suomea. Siis suora kehoitus käymään toisen kimppuun, mutta säästämään toista. Kirjoitus on siis suoranainen yllytys hyökkäämään porvariston kimppuun ja käyttämään aiheena siihen sitä, että porvaristo ryhtyi toimiin puolustautuakseen viimeisessä tingassa aseidenkin avulla. Sentähden, että me tahdoimme suojella koko kansan omaisuutta, estää polttamasta ja hävittämästä sitä, mikä oli yhteistä porvarille ja sosialisteille, tämä sosialisti luovuttaa meidät venäläiselle.
Nähtävästi eivät vallankumouksen tielle lähteneet luota siihen, että saisivat venäläiset mukaansa auttamaan heitä heidän "aatteensa" ja "asiansa" vuoksi. Pelkäävät ehkä, että ryssäkin ymmärtää, mikä ero on venäläisen tsaarivallan ja virkamiesvallan kukistamisen ja meikäläisen kansanvallan ja eduskunnan ja sen asettaman hallituksen kukistamisen välillä; ettei se tahdo olla siinä mukana; että veljeys siinä kohden voi pettää. On siis yllytettävä toveria mukaan häntä muka persoonallisesti kohdanneen vääryyden ja loukkauksen vuoksi, ja Venäjää kohdanneen solvauksen vuoksi. Ja sen kiittämättömyyden vuoksi, jota me osoitamme heille, Suomen riippumattomuuden luojille.
Eikä kirjoittaja, jonka takana on puolueen äänenkannattaja kokonaisuudessaan, koska artikkeli käy toimituksen nimessä ilman nimimerkkiä, rajoitu yllyttämään maatansa kohtaan ainoastaan nykyistä bolshevikkista Venäjää. Hän, suomalainen bolshevikki, vihjaa jollekin tulevalle, porvarilliselle Venäjän hallitukselle: Täällä Suomessa murhattiin silloin ja silloin venäläisiä sotamiehiä; siinä on tarpeeksi aihetta Suomen takaisin valloittamiseksi. Hän miltei kehoittaa venäläistä panemaan sen hampaankoloonsa. Hän miltei luovuttaa kansansa, osan kansastaan, ei ainoastaan nykyisen Venäjän kostolle, vaan siltä varalta, ettei se kosto vielä meitä kohtaisi tässä sodassa, toiselle tulevalle kostolle, hänen nykyisen vihamiehensä.
Kirjoittaja ei tietysti sano sitä aivan suoraan, mutta hän heittää sen siemenen itämään venäläiseen mieleen, hän uhkaa sillä, hän vaatii, ettemme olisi saaneet emmekä saisi nostaa asetta venäläistä vastaan siinä pelossa, että meidät voidaan vetää siitä tilille.
Tilille mistä? Siitä, että kun venäläinen ase kädessä auttaa kapinaa
Suomessa, kapinan kukistaja ampuu sen venäläisen, joka häntä ampuu.
Nykyisen Venäjän ja tulevan Venäjän koston pelosta pitäisi porvariston nyt laskea aseensa ja antaa punakaartin hallita ja hävittää maata. Näyttää kuitenkin siltä, kuin täällä ei tuota kostoa pelättäisi. Olen aina kauhistunut verenvuodatusta ja kauhistun vieläkin. Mutta tämän kirjoituksen luettuani en ymmärrä, kuinka me olisimme voineet tästä tilanteesta muuten suoriutua. Meidän täytyy siitä suoriutua aseiden avulla. Ja jos emme voi tehdä sitä yksin, on meidän tehtävä se kaksin — jonkun avulla, joka tahtoo meitä auttaa.