*

Matala moraalimme.

Kun sota puhkesi ja täällä alotettiin valli- y.m. varustukset, ja kun tehtaat, tosin puoliväkisin, muutettiin venäläisiksi asetehtaiksi ja muita sotatarvetilauksia suorittamaan, kun monen monet yksityiset rupesivat urakoitsijoina kokoamaan suuria voittoja, ja kun liikkeiden osakkeilla sitten harjoitettiin pörssikauppaa ja kaikkein isänmaallisimmat miehet ja naiset sulloivat ruplia taskuunsa nähtävästi tuntematta siitä mitään isänmaallisen tai eetillisen omantuntonsa vaivoja, tulin usein ajatelleeksi, miten matalaa moraalimme sittenkin on. Kaikille oli kyllä selvää, että Venäjän voitto olisi meidän tuhomme, että sen ase- ja muiden varastojen kartuttaminen oli omaan rintaan kerran tähdättävän puukon takomista, teroittamista. Eihän tietysti voitu harjoittaa mitään julkista agitatsiota vastarinnan aikaansaamiseksi. Mutta olisi voinut toivoa, että tässä asiassa jos missään olisi muodostunut maanalainen passiivisen vastarinnan rintama. Niin ei tapahtunut, vaan päin vastoin toimittiin oman voiton toivossa aktiivisesti venäläisen voiton hyväksi, vieläpä sittenkin, kun jääkärit olivat niiden ammusten yletettävissä, joita täällä valmisteltiin.

Sanotaan ehkä, että oli pakko, että täytyi pelastaa maan teollisuus, että tehtaat muuten ehkä olisivat joutuneet kokonaan venäläisten käsiin. Saatiinhan edes jotain pelastetuksi, estetyksi venäläistä työväkeä tänne tulemasta. Olkoon niinkin. Mutta alistumis- ja myöntyväisyyspolitiikkaa tämä oli, ei vähimmässäkään määrin perustuslaillista. Olisi siinä varmaan voitu saboteerata, jos olisi tahdottu, mutta oli mukavampi pistää rahat taskuunsa. Ei ole tämäkään historiamme kauniita lehtiä. Liikeveljeys venäläisten kanssa vei siihen, että rahakas venäläinen kundi Helsingin myymälöissä oli suosittu, kun suomalainen köyhempi tuskin siedetty. Omaksuttiin venäläiset liiketavat lahjuksineen ja väärine laskuineen. Ei ne ole vain punaiset, jotka ovat "veljeilleet".

On katkerahko kohtalon iva, että ne vallihaudat ja muut varustukset, joita me porvarillisesta rakennusmestariurakoitsijasta ja pikkupomosta gulashi- ja pörssikeinottelija-miljoonamieheen saakka olemme olleet kaivamassa, nyt ovat punaisten parhaita tukipaikkoja, joista ne meitä uhkaavat ja jotka ovat meidän valloitettavat verellämme. Ja niin katkeran kitkerää kuin se onkin, täytyy myöntää oikeaksi, mitä eräässä "Työmiehen" tänäisessä kirjoituksessa "Venäläiset ja me" (joka muuten tietysti on täynnä valhetta ja vääristelyjä) sanotaan: "Suomen porvaristo antoi passiivisen kannatuksen Venäjän sortovallan niille toimenpiteille, joilla meitä näännytettiin. Ja kylläpä he vallan hyvässä sovussa tasasivat venäläisten sotarosvojen kanssa valtion varustustöissä kähveltämänsä varat ja veivät kaikenlaisilla verukkeilla monen työläisen palkat…" En tiedä, onko totta, mutta pelkään pahoin, että on totta, mitä lehti vielä väittää: että "urakoitsijat ovat ilmoittaneet venäläisille töiden teettäjille, että ei tarvitse maksaa työläisille niin paljon kuin siellä ensiksi suunniteltiin."

Ja vallityömiehet poloiset, ne punaiset, jotka noita hautoja kaivoivat, kaivoivat niitä luultavasti omiksi haudoikseen. Ehkä piankin heidän verensä vuotaa niissä virtanaan.

*

Kätilö Manner.

Eilen, kun selostin rouva Kollontayn puhetta Kansallisteatterissa, ei Mannerin puhe, johon se oli vastaus, vielä ollut julkaistu. Tänään se täyttää kuusi palstaa "Tiedonantajassa". Se on oikein jymypuhe, ohjelmapuhe, laadittu ja lausuttu samaan tyyliin kuin minkä tahansa suuren maan pääministerin. Siinä vedetään sen hallitusmuodon suuntaviivat, jonka kansanvaltuuskunta aikoo antaa Suomen kansalle. Kun tämä asiakirja kai aikoinaan tulee olemaan pykäliin pantuna valmiina, jätän puheen siltä kohdaltaan selostamatta. Maistiaisiksi kuitenkin muutamia kohtia.

Manner on ajatellut, että uuteen valtiomuotoon tulisi kuulua määräykset, joiden kautta määrätty luku Suomen äänioikeutettuja kansalaisia, esim. 10,000, olisi oikeutettu tekemään kansan eduskunnalle vaatimuksen, että siitä ja siitä asiasta on laadittava sellainen ja sellainen laki. Ne 10,000 saisivat jättää joko valmiin yksityiskohtaisen tai ylimalkaisen ehdotuksen. Ja kansaneduskunta olisi velvoitettu tuota 10,000 kansalaisen lainsäädäntöalotetta käsittelemään ja siitä päätöksensä tekemään. Jos eduskunta kaikinpuolin hyväksyisi noiden 10,000 tekemän ehdotuksen, niin asia tulisi sillä jo päätökseen. Mutta jos muutettaisiin ehdotusta jonkun verran, niin kansa taas yleisellä äänestyksellä voisi ratkaista, hyväksyykö se tuon 10,000:n tekemän alkuperäisen vaiko kansaneduskunnan siitä muokkaaman ehdotuksen. "Demokraatiseen järjestykseen tulee kuulua myös sen, että kansaneduskunnan muistakin päätöksistä, jotka eivät ole lähteneet suoraan kansan alotteesta, voidaan vedota yleiseen kansan äänestykseen."

Kymmenentuhatta kansalaista — tai sanokaamme kymmenen agitaattoria, jotka saavat kokoon kukin tuhat nimeä, — voisi siis milloin tahansa pakottaa eduskunnan käsittelemään päähänpistojaan ja vaatia mahdollisesti koko kansan vähäväliä niistä äänestämään. Mikä kunta tahansa voisi saada eduskuntaan nurkkapatrioottiset alotteensa. Semmoisia alotteita voisi kerääntyä satoja. Kansanvalta sortuisi varmasti ennen pitkää omiin hameihinsa.

Että meillä sosialismi on ollut salaisesti pyrkimässä yksityisen omistusoikeuden lakkauttamiseen, siitä on ollut oireita havaittavissa Mannerin puheessa vaatimus siitä tuodaan julki.

Samoinkuin Kollontay venäläisen vallankumouksensa kehuu Manner omansa saavutuksilla. Hän vertaa vallankumoustaan, ja kai samalla myös itseään, sen ylintä toimihenkilöä, kätilöön, joka vapauttaa synnytystuskissaan olevan yhteiskunnan ja sen kohdusta kirvoittaa terveen, elävän ja voimakkaan uuden yhteiskunnan. Se on jo kirvoittanutkin jotain. Se on jo "verrattain vähällä vaivalla" kaatanut yhteiskunnan ylirakenteen ja nyt se tosiasiallisesti hallitsee tässä maassa ja pitää hallussaan valtiovaltaa, käyttäen sitä tarkoitusperiensä hyväksi. "Samalla se myös kaikella voimallaan pyrkii eteenpäin ja askel askeleelta ottaa käsiinsä myös yhteiskunnan taloudellista valtaa. Se on ottanut valvontansa alle taloudellisen elämän eri aloja. Tehtaita pannaan jo käyntiin työväen omilla toimilla. Työväen luottamusmiehiä pannaan niitä ohjaamaan ja teknillisesti hoitamaan, taloudellisesti järjestämään. Samaten maatiloja jo tässä maassa monin paikoin työväen järjestöt luottamusmiestensä ja tilojen alustalaisten välityksellä hoitavat. Näin valtiollisen vallankumouksen suurten saavutusten ohella taloudellinen vallankumous askel askeleelta menee eteenpäin ja sillälailla valmistaa sitä perustusta, jolla työväen tulevaisuuden vallan tulee seistä, jotta se olisi pysyväinen ja varma."

Pysyväinen ja varma. Ei ole milloinkaan ollut paremmin paikallaan vertaus vuoresta, joka synnytystuskissaan puhkuen loi naurettavan hiiren… Ei vain tahdo nauru naurulle tuntua, vaikka koettaisikin.