*

Tokoin toimia ja toiveita.

Siinä suuressa juhlakokouksessa, joka tiistaina pidettiin Kansallisteatterissa, esiintyi puhujana myöskin O. Tokoi. Hänen puheensa on julaistu vasta tänään. Sen aiheena on "Elintarvepula ja vallankumous", ja on tietysti erikoisesti omansa kiinnittämään porvarinkin mieltä, sillä jos Tokoi saa leipää, putoaa siitä kai murunen pöydän alle meille porvari-koirillekin. Vaikka eihän tiedä. Tokoin sanoissa, että "työväen ei tarvitse kuolla nälkään yhtään tuntia aikaisemmin kuin herrojenkaan", on jotain kätkettyä uhkaa. Jos tulee tiukka, porvari luultavasti saa kuolla jo päivää ennen. Ettei meitä tulla säälimään, jos niin kireälle ottaa, siihen valmistaa Tokoi mielipidettä omissa piireissään syytöksillään, että elintarvepula Etelä-Suomessa on hallituksen tahallisesti järjestämä. Se ei ole ainoastaan puhdistanut tätä osaa Suomea elintarpeista ja koonnut niitä pohjoiseen, vaan myöskin "tietoisesti tukkinut kaikki kauppatiet, ettei ulkoapäin olisi mitään apua saatavissa."

Hänen omat toimensa kauppateiden avaamiseksi ovat vain toiveita ja ne toiveet ovat niin vähäiset, että hän pelkää tulevan ajan, "jolloin työväki itse huutaa alas sen hallituksen, jonka se on asettanut, käsittämättä niitä vaikeuksia, joissa me elämme." Amerikka on kuitenkin jotain luvannut, se ei ainakaan tahdo, että "Suomen työväki kuolee nälkään." Ja ystävä Venäjä on myös luvannut. Siellä harhailee "350 vaunulastia meidän jo ennen ostamaamme viljaa, ja on koetettu ryhtyä toimenpiteihin näiden karkulaisten kiinni saamiseksi ja tänne palauttamiseksi. Mutta se ei ole helposti järjestettävissä, sillä Venäjän kulutuskeskuksissa myös kärsitään nälkää. Pietari, jonka läpi elintarpeet ovat kuljetettavat, on itse monta kertaa, ei päiviä, vaan jopa viikkokausia ilman leipää." Pietarissa käydessään on Tokoi näillä asioilla nähnyt, että työläisillä ei ole ollut leivänmurua pistää suuhun ja siitä huolimatta heitä elähyttää ja innostuttaa vallankumouksellinen mieliala. "He uskovat vallankumouksen lopulliseen voittoon, he kestävät kohtalonsa, purevat kaalia ja kurkkua. Se on kerrassaan ihailtavaa. Siinä suhteessa meillä on heistä hyvin paljon opittavaa."

Niin Tokoi. Venäjän vallankumous on nyt kaalin ja kurkun varassa. Mutta kun meillä ei ole viimeisenä varana edes sitäkään.

Venäläiset lupaavat ja lupaavat. Venäjän liikeasiain komissario, toveri Nevsky, on antanut Tokoin valtuutetulle täydet oikeudet käydä kaikilla Venäjän rautatieasemilla etsimässä tänne lähetettyjä viljavaunuja ja antanut määräykset kaikille virkamiehille, että heidän on avustettava hänen lähettiläitään. Punaisen kaartin ylipäällikkö on antanut määräyksen, että Punaisen kaartin on tarvittaessa avustettava viljalasteja perille toimitettaessa. "Venäläiset ovat siis luvanneet kaikkea sitä avustusta, minkä suinkin ihmiskäsi saattaa antaa. Toivomme, että jo läheisessä tulevaisuudessa seuraukset tulevat näkyviin, mutta mahdollista on, että meidän täytyy sittenkin monta kertaa tässä vallankumoustaistelussa nähdä suorastaan nälkää."

Eivät nämä punaiset toiveet todella ole valoisat. Olisihan luullut pitävän hiukan ottaa huomioon, mihin eväät riittävät, ennenkuin lähti vallankumouksen taipaleelle. On nyt myöhäistä hiki hatussa hääriä ympäri Venäjän valtakuntaa hakemassa syötävää, joka luultavasti jo aikoja sitten on pistetty parempiin suihin.