*

Sota kuin sota.

Olin tähän saakka uskonut, että jos täytyisi valita kahden pahan välillä, kahden kansan välisen ja kansalaissodan välillä, jälkimäinen olisi rauhanystävän kannalta tuomittava paljon ankarammin kuin edellinen ja katsottava vieläkin valitettavammaksi. Luen sen vuoksi melkoisella hämmästyksellä "Arbetet"-lehdestä väitteen, että "tietoiset" työläiset, samalla kuin he ovat kironneet maailman sotaa ja jokaista muuta sotaa eri kansain kesken, aina ovat samalla tunnustaneet, että kuitenkin on sota, joka köyhälistön mielestä on oikeutettu: luokkasota, köyhälistön oma sota sortajiaan vastaan, sen sota vapautumisensa puolesta.

Onko se siis vain sodan tarkoitusperä, joka ratkaisee sen oikeutuksen? Sota itsessään ei ole hyvä eikä paha. Mutta onhan kansojenkin sodilla tarkoitusperänsä, joita sotaakäyvät kansat pitävät yhtä oikeuttavina kuin luokat omiaan. Ja jos luokkasota on oikeutettu yhdelle luokalle, niin on se kai toisellekin, porvaristollekin. Jos se oikeutus riippuu vain tarkoitusperistä, silloin voi porvaristokin alkaa sodan, milloin esim. pelkää hyökkäystä tai sortoa työväen puolelta. Luultavasti tuleekin vielä taisteltavaksi monta porvariston vapautussotaa köyhälistön vallananastussotien jälkeen. Tämä meidän sotamme on jo semmoinen. Maailmanrauhan rakentaminenhan on muka imperialistienkin päämääränä, vaikka heidän sotansa todellisuudessa on vain ryöstösotaa. Samoin tämmöisten luokkaryöstösotienkin kuin tämän meidän. Kaikki sotivat ovat susia lammasten vaatteissa.