*

Valtiosääntö.

Kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi, josta äsken otin maistiaisia Mannerin puheen mukaan, on nyt ilmestynyt pykäliin pantuna. Niitä on kaikkiaan 83. Tavallaan se on sympaatinen tekele, sillä se on mitä peittelemättömin luokkaperustuslaki, jossa ei edes koetetakaan tehdä oikeutta muille kansanluokille kuin työväenluokalle. Se on köyhälistön rehellinen vallananastus- ja itsevaltiuslaki, sen täydellisen ylivallan kaappaus, pantuna pykäliin sen tilanteen ainaiseksi pysyttämiseksi, joka tällä haavaa on olemassa.

Se on siinä naivisuudessaan voittamaton, vastustamaton. Se tuotti minulle jo ensi-lukemisessani vilpitöntä huvia ja hauskuutta, jonka uudistamistakaan en henno kieltää itseltäni selostamalla sen parhaita paikkoja. Tulen luultavasti usein lueskelemaan sitä virkistyksekseni.

Monen muun tavallisen, jokapäiväisen vapauden (sanan-, kokoontumis-, uskonnon-) ohella, joita vapauksia tapaa kaikissa paremmissa uudenaikaisemmissa perustuslaeissa, on tähän perustuslakiin otettu nimenomainen säännös myöskin lakkovapaudesta. Se on laajennettu niin suureksi, että lakkoa vastaan on mahdoton ryhtyä minkäänlaisiin ehkäisytoimenpiteisiin, muodostuipa se melkein millaiseksi tahansa, sillä julkisen vallan ase- ja järjestysvoiman ei ole sallittu millään tavoin sekaantua työriitaisuuksiin. Työväelle on perustuslaissa myönnetty oikeus (sanoisinpa melkein: annettu kehoitus) kehoittaa (toisin sanoen: kiihoittaa) työstä luopumiseen; sen täytyy saada asettaa lakkovahteja, sillä on oikeus yllyttää vieromaan (s.o. boikottaamaan) lakonalaista liikettä ja sen isännistöä, avustajia ja tavaroitakin. Valtion täytyy siis, pukeutuipa tämä vapaus millaisiin muotoihin tahansa, seisoa ristissä käsin.

Kansaneduskunnasta — joka kansan edustajana käyttää sen korkeinta valtaa, asettaa m.m. ylemmät virkamiehet ja tuomarit ja ratkaisee melkein kaikki asiat sekä pienet että suuret — tulee pysyvä virasto à 200 virkamiestä. Se kokoontuu vuosittain sekä lain määräämänä että määräämättömänä aikana, milloin vain enemmistö sen tarpeellisena pitää, ja lopettaa tai on lopettamatta istuntonsa oman päätöksensä mukaan. Se voi kyllä hajoittaakin itsensä, jos niinkuin tulisi sille päälle. Sen kaikki valiokunnat voivat ja joidenkuiden tuleekin työskennellä valtiopäiväin väliajoillakin. Se on oikea ammattipolitikkojen eläke- ja kasvatuslaitos.

Äänestys on julkinen, kun pöytäkirjaan on merkittävä, mitä ehdotusta mikin äänestäjä kannattaa. Tämä tietysti sitä varten, että edustajiin nähden voitaisiin harjoittaa puoluepakotusta ja riistää heiltä mahdollisuus pienimpäänkin itsenäisen mielipiteen ilmaisuun. Eduskunta valvoo ylintä hallintoa, jota hoitaa sen valitsema Suomen Kansanvaltuuskunta erään valiokuntansa, n.s. valvojavaliokunnan kautta, jonka jäsenten tulee olla läsnä kansanvaltuuskunnan istunnoissa. Niissä istunnoissa on valvojavaliokunnan jäsenellä oikeustehdä muistutus, jos kansan valtuuskunta tekee päätöksen, joka valvojain mielestä poikkeaa siitä, mitä kansaneduskunta asiassa todennäköisesti päättäisi. Se voi siis sanoa senaatilleen milloin tahansa: top! ja jos senaatti ei tottele, vaan pitää oman päänsä, panee se eduskunnan sanomaan: top tykkänään!

"Kansaneduskunnan on varjeltava ja vahvistettava Suomen vapautta, koskemattomuutta ja puolueettomuutta ja hankittava niille takuita." Jos niin hullusti kävisi, että Suomea uhkaisi sodan vaara taikka muuten vieraan vallan tunkeutuminen Suomen alueelle, "koettakoon eduskunta saada sellaisen onnettomuuden vältetyksi, ja jos se sittenkin tapahtuu, mahdollisimman pian palautetuksi Suomen koskemattomuuden". Millä keinoin tämä "koettamisen" epäonnistumisen jälkeinen koskemattomuuden palauttaminen tapahtuu, siitä pikkuasiasta ei ole säädöstä valtiosäännössä, mutta näyttää siltä, ettei se missään tapauksessa tule tapahtumaan aseiden avulla, koska valtiosäännössä ei ole viittaustakaan sotalaitoksen järjestämisestä. Että kuitenkin on aikomus Suomen vapauden varjelemiseksi ja vahvistamiseksi ryhtyä joihinkin toimenpiteihin, käy selville siitä, että yllä mainituissa tapauksissa eduskunta voi rajoittaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia kieltämällä heitä oleskelemasta maassa ja sieltä pois matkustamasta, lakkauttamalla paino- ja kokoontumis- jopa lakkovapaudenkin, johon kaikkeen kuitenkin vaaditaan eduskunnan suostumus.

Mitäs hauskaa minä sitten vielä löytäisin tästä asiakirjasta? Se on kyllä sitä tulvillaan, joka pykälä, ja pula onkin oikeastaan, mitä siitä poimisin. Joo, pykälä 43! Vaikkei ulkonaista vihollista vastaan nähtävästi olekaan tarvis mitenkään valmistautua, niin teroitetaan valtiomuodossa sitä enemmän sen välttämättömyyttä sisäistä vihollista vastaan. Tämä valtiosääntö voidaan siinä olevan säännöksen mukaan (§ 28) muuttaa, selittää tai kumota uudella, kansaneduskunnan säätämällä perustuslailla, jos kansa yleisessä äänestyksessä sen vahvistaa. Mutta siitä huolimatta, että sellainen laillinen tie on olemassa… — se, mitä nyt siteeraan, ei ole näyte mistään "Työmiehen" artikkelista, vaan on löydettävänä valtiomuodosta, jonka 43 § kuuluu sanasta sanaan näin:

"Jos niin uskomatonta tapahtuisi, että itse kansaneduskunta julkenisi syrjäyttää koko tämän valtiosäännön tahi ilmeisesti tahallaan rikkoa tässä perustuslaissa olevia määräyksiä saadakseen aikaan harvainvaltaisen järjestyksen maassa, niin kansa nouskoon ja linjoittakoon sen eduskunnan sekä pitäköön huolen, että kolmen kuukauden sisällä toimitetaan valtiosäännön mukaiset kansanedustajain vaalit. Näissä vaaleissa valitut kansanedustajat kokoontukoot valtiopäiville yhden kuukauden sisällä ja ensi tehtäväkseen antakoot kansalle kukin allekirjoittamansa juhlallisen vakuutuksen, jossa sanotaan: 'Ellen kansanäänestyksessä hyväksytyn valtiosäännön mukaista kansanvaltaa uskollisesti edusta, olen kansan tuomion ansaitseva'."

Turmelisin valtiosääntöehdotuksen loppuvaikutusta, jos tätä selostustani jatkaisin. Ehkä saa siihen vielä julkisuudessakin palata. Se tulee näet otettavaksi kansanäänestyksen alaiseksi. Odotan riemulla sitä päivää. Se tulee pian, jos kansanvaltuuskunta pitää puheensa, "mahdollisimman pian, jo tänä keväänä, koko maassa."