*

Ruotsalaisten oikea käsi ja vasen.

Ruotsalaisia oikeistososialisteja on saapunut Suomeen jonkinlaisissa rauhanvälittämistarkoituksissa. Heitä on haastateltu Tampereella. He ovat ilmoittaneet olevansa vallankumousta vastaan. Varsinkaan he eivät voi hyväksyä sellaista verenvuodatusta kuin täällä nyt tapahtuu. Siksi he pyrkivät saamaan aikaan "demokraatista rauhaa (?)" — Suomen työväen ja porvariston välillä. Ruotsin pääministeri on taipuvainen ryhtymään rauhan välittäjäksi. Ruotsalaiset ovat antaneet meikäläisten toverien tietää, ettei Ruotsissa ole odotettavissa mitään valtavampia työväen liikehtimisiä.

Kai on tämän lähetystön tulon vaikutusta, että kansanvaltuuskuntakin on ryhtynyt pesemään puhtaaksi käsiään viattomasti vuotaneesta verestä. Se julkaisee pitkän kirjoituksen "Julmuuksia vastaan". Se on vaikeroiva ja avuton. Valtuuskunta, s.o. varsinainen vallankumoushallitus, jonka vastuulla kaikki tapahtuu, myöntää viimeinkin peittelemättä, että se oikeastaan ei kykene mihinkään punakaartia vastaan. Sillä ei ole mitään pakkokeinoja käytettävänään. Se uhkaa erota, ellei kaarti osoita pystyvänsä ylläpitämään kunnollista toverikuria. Kirjoituksessa tunnustetaan, mikä jo kyllä muutenkin on tiedetty, että vankeja on surmattu yksityisenkin kostonhimon tyydyttämiseksi tai luovutettu epämääräisten tutkijakuntain käsiin. Johtajat eivät siis enää saa sammumaan sytyttämäänsä paloa ja turhaa on ruotsalaistenkaan tulla enää vesiruiskuineen. Jos sieltä olisi tullut kuularuiskuja, alkaisi meillä kai jo pian olla rauha. Mutta sen sijaan ovat ruotsalaiset asestettuina astuneet maihin Ahvenanmaalla ja sitä rauhoittaakseen ottaneet haltuunsa valkoistenkin, venäläisiltä valtaamat, kuularuiskut.