*

Suomi luovutettu Venäjälle.

En ole näissä muistiinpanoissani tähän saakka vielä käyttänyt Kansanvaltuuskunnasta nimitystä Kansankavalluskunta, jota, ja ainoastaan sitä, käytetään "Vapaissa Sanoissa" ja muissa lehtisissä. Kapina maan laillista hallitusta vastaan ei aina ole maansa kavaltamista. Eikä vieraan vallan apuun turvautuminenkaan sitä ole. Mutta jos joku osa kansasta luovuttaa maansa vieraan valtaan niin kuin kansanvaltuuskunta nyt on tehnyt, on se sen herjausnimensä täysin ansainnut. Ja se on nyt tapahtunut siinä asiakirjassa, jota kansankavalluskunta kutsuu "Sopimukseksi Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä."

Eilisessä torikokouksessa selosteli Tokoi tätä sopimusta siinä mielessä kuin siinä olisi Suomen vapauden ja itsenäisyyden tuleva lopullinen turva. Tosiasiallisesti se olisi kummankin niiden hauta, jos sopimus jäisi pysyväksi. Mutta vaikkei jäisikään, on maankavallus tapahtunut tosiasia, tämän kapinan lopullinen tulos.

Mitä Suomi tämän kauppakirjan mukaan saa?

Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan Kansankomissarien Neuvosto luovuttaa — korvausta vastaan, siis myömällä hinnasta, joka vastedes määrätään, — Suomen Sosialistiselle Työväentasavallan Kansanvaltuuskunnalle, näiden, vapaitten Tasavaltain ystävyyden ja veljeyden lujittamiseksi, kaiken Venäjän Tasavallan tai Venäjän valtiolaitosten omistaman tai hallinnossaan pitämän entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueella sijaitsevan kiinteän omaisuuden, kuten maan, vesialueet, kaupungeissa olevat tontit, rakennukset, tehtaat, kuin myös lennätinlaitokset, rautatiet, linnoitukset, majakat, loistot ja reimarit.

Suomen Työväentasavalta saa ostaa ja suostuu ostamaan muutakin
Venäjän Neuvostotasavallalle kuuluvaa ja entisessä Suomen
Suuriruhtinaanmaassa sijaitsevaa omaisuutta, ja nauttii Suomen
Sosialistinen Työväentasavalta tällöin etuosto-oikeutta, mikäli se ei
loukkaa Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan etuja.

Se ei kuitenkaan ole Suomi semmoisenaan, Suomen kansa kokonaisuudessaan, joka saa kaiken tämän. Siitä erotetaan päältä pois kaikki se, minkä Suomen ja Venäjän asiain selvittely-komitea suvaitsee määrätä, ja annetaan se työväen järjestöille. Suomen työväki saa siis itselleen, jos tahtoo, ja tietystikin se tahtoo, esim. Viaporin, kaikki Helsingin venäläiset kasarmit ja tontit.

Vielä saa Suomi kaikki Suomen valtiolle, kunnille tai yksityisille kuuluvat Venäjän hallituksen ennen sotaa tai sodan aikana rekviroimat laivat niiden nykyisessä kunnossa. Samoilla perusteilla luovutetaan kaikki muukin rekviroitu omaisuus mikäli sitä sopimusta päätettäessä on entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan alueella.

Nämä saa Suomi ilman korvausta. Ryssä ei, kumma kyllä, pyydä mitään maksua niistä laivoista, jotka se jo on turmellut käyttökelvottomiksi, eikä se anna takaisin niitä, jotka se jo on täältä ehtinyt korjata omaan taiteensa tai vielä korjaa, ennenkuin sopimus tulee lopullisesti allekirjoitetuksi.

Edelleen saa Suomi kauppa-aluksilleen kaikiksi ajoiksi vapaan ja esteettömän pääsyn kaikkiin Venäjän meri-, järvi- ja jokisatamiin, ankkuripaikkoihin ja kanaviin sekä mainituille aluksille vapaan ja esteettömän tavaran lastaus- ja purkamisoikeuden sekä luotsilaitoksen käytön.

Sitten Suomi saa sataman Jäämeren rannalla. Neuvostotasavalta luovuttaa näet Suomen Työväentasavallan täydelliseksi omaisuudeksi näin määritellyn alueen (jos paikallinen väestö vapaasti kysyttynä ilmoittaa siihen suostuvansa): Venäjän ja Suomen välinen valtakunnanraja kulkee tästedes Korvatunturista nykyisellä Venäjän ja Suomen välisellä rajalla linjassa Petsamonjoen lähteelle, sieltä Petsamonjoen itäistä vedenjakajaa kiertäen Muotkavuonon ja Kalastajaniemen yli suorassa linjassa Jäämeren rannalle Sopuskan luona.

Ja lopuksi saa Suomi niiden maiden ja tavarain ja aineellisten etujen lisäksi, joiden saaminen on meille ollut rohkeana tulevaisuuden unelmana, vielä jotakin, josta emme ole rohjenneet koskaan edes unelmoidakaan:

1) Suomalaista alkuperää oleville Venäjän kansalaisille Venäjällä taataan samanlaiset oikeudet kuin muillakin sen maan kansalaisilla on; 2) Suomen kansalaiset Venäjällä nauttivat samoja yksityisoikeuksia, kansalaisvapauksia ja kunnallisia oikeuksia kuin sen maan omilla kansalaisilla on; ja 3) niille Suomen kansalaisille Venäjällä, jotka kuuluvat työväenluokkaan tai talonpoikaisväestöön, joka ei käytä vierasta työvoimaa, myönnetään kaikki Venäjän kansalaisille kuuluvat valtiolliset oikeudet.

Suomalainen Venäjällä oleskeleva työmies voi siis ottaa osaa esim. presidentin vaaliin ei ainoastaan omassa tasavallassaan, vaan myöskin tulevassa Venäjän tasavallassa.

Kaiken tämän nyt Suomi saa.

Ja mitä se kaikesta tästä saa maksaa?

Näiden "vapaitten tasavaltain ystävyyden ja veljeyden lujittamiseksi" Suomen tulee ensiksikin, korvaukseksi saamistaan irtaimistoista ja kiinteimistöistä, rautateistä, majakoista, loistoista ja reimareista antaa pois kaikki Suomen valtion tai Suomen valtiolaitosten omistama tai hallinnossaan pitämä Venäjän Neuvostotasavallan alueella sijaitseva kiinteä omaisuus, kuten maan, vesialueet, kaupungeissa olevat tontit, rakennukset, tehtaat, kuin myös rautatiet, majakat, loistot ja reimarit — siis Valkeasaaren—Pietarin ratakin, joka tähän saakka on ollut Suomen valtionrautateiden kannattavin osa.

Suomen tasavalta ei saa omakseen niitä sen alueella olevia Venäjän kiinteimistöjä, jotka ovat tälle välttämättömät diplomaattisen, konsuli- ja kauppaedustuksen rakennuksia ja henkilökuntaa, kuin myös sivistys- ja valistus- sekä parantolalaitoksia varten. Kuinka paljon taloja ja maa-aloja se kaikkiin näihin tarkoituksiinsa tarvitsee, sen se määrää itse ja voi siis toisella kädellä pidättää melkein kaikki kiinteimistöt, mitkä se toisella kädellään luovuttaa. Se voi vaatia vaikka koko Viaporin vastaiseksi merikylpyparantolan paikaksi.

Suomen tasavalta saa lennätinlaitoksen, mutta sen täytyy samalla luovuttaa Venäjän käytettäväksi Suomen alueella oleva sähkölennätin, posti ja maantiet. Vielä jää Venäjälle viideksikymmeneksi vuodeksi eksterritorialioikeudella kolme Suomen kautta kulkevaa ja Pietariin, Tukholmaan, Newcastleen ja Fredericsiin yhdistävää lennätinjohtoa sekä yksi yhtämittainen ja suora johto Pietari—Vartoniemi—Aleksandrovsk (Muurmannilla), joka johto kulkee Viipurin, Kuopion, Kemin ja Rovaniemen kautta, sekä pidätetään Venäjälle ne oikeudet, mitkä Venäjän valtiolla nyt on tanskalaisen yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella Uudestakaupungista Ruotsiin Ahvenanmaan saariston kautta kulkevaan kolmeen kaapeliin. Nämä johdot pitää Venäjä hallussaan niinkuin ennenkin eikä Suomella ole niiden alueilla mitään sanomista. Ne alueet tulevat olemaan osa Venäjää Suomen sisällä.

Suomi saa kaistaleen Jäämeren rannikkoa jos alkuasukkaat, venäläiset ja lappalaiset, siihen suostuvat. Mutta sen täytyy samalla luovuttaa Venäjälle "täydelliseksi omaisuudeksi" osa Suomen omaa aluetta, Suomenlahden rannalla sijaitseva Inon linnakkeen alue ja vakuuttaa välttämätön kauttakulkuyhteys mainittuun linnakkeeseen.

Venäjän toisella kädellä antaessa ja heti toisella ottaessa ei Suomelle siis jää juuri mitään muuta aineellista omaisuutta kuin ehkä joitakin pilalle pidettyjä laivoja ja likaisia kasarmeja pääkaupungissa ja siellä täällä maaseudulla.

Jonka lisäksi sille sisäisestä riippumattomuudestaan ja ulkonaisesta itsenäisyydestään ei jää niin mitään. Sillä siinä 13:nnessa pykälässä, jonka mukaan suomalaiset saavat täydet yhteiskunnalliset ja valtiolliset oikeudet Venäjällä, joita emme ole koskaan tavoitelleet ja joilla emme mitään tee, myönnetään venäläisille Suomessa vastaavat oikeudet. Tuon pykälän 3:s kohta kuuluu:

Suomen Sosialistinen Työväentasavalta sitoutuu puolestaan myöntämään mahdollisimman helpoilla ehdoilla täydet valtiolliset oikeudet Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan kansalaisille Suomessa erityisesti huomioon ottaen liikkuvan työtätekevän väestön edut.

Ja tietää tämä pykälä sitä, että samoin kuin punaiset venäläisten aseellisella avulla nyt koettavat valloittaa Suomea itselleen, he vastedes, milloin tahansa, voivat sopimuksen mukaisesti suorittaa saman valloituksen ilman aseitta, äänestyslipun avulla, kutsumalla tänne Pietarista joitakin junantäysiä venäläisiä työmiehiä täyttämään vaaliuurnia. Eikä siihen tarvitse kutsuakaan täältä, joku Venäjän tuleva hallitus voi omasta alotteestaan lähettää tänne äänestäjiä ratkaisemaan kysymystä Suomen tulevasta valtiomuodosta, valituttaa tänne mieleisensä eduskunnan ja presidentin, ottaa Suomen "itsenäisyyttä" omalla tavallaan hoitaakseen.

Semmoinen on se kauppakirja, jolla kansankavalluskunta on myönyt maansa takaisin Venäjälle ja jonka vahvistamiseksi suomalaista työväkeä yhä edelleen ajetaan rintamille. Sitä kirjoitettaessa on Bobrikoffin henki seisonut tuolin takana ehtoja kuiskaamassa.

Se olisi, selittävillä kuvilla varustettuna, ilmalaivalla lennätettävä rintaman yli valkoiseen Suomeen, siellä tiedottamaan, keitä vastaan ja kenen ja minkä puolesta he entisen lisäksi tästä lähtien taistelevat.