*

Kosteikko.

Olen viikkomääriä rämpinyt läpi "Työmiehen" likaisten palstojen, läpi valheen, yllytyksen, syytösten, vääristelyjen, tunnottoman petkutuksen, intohimojen, veren ja vihan. Olen usein ajatellut kääntyä takaisin, jättää lehdet lukematta ja työntää ne siihen viemäriin, mistä ne ovat tulleet. Ja yhtäkkiä tunnen alla kiinteätä maata ja tulen kosteikkoon, joka kuin ihmeenä on edessäni, vihreänä lehtona keskellä räkäistä petäjikköä. Tuossa on kirjoitus, jonka alla on nimimerkki J. W. L:la, otsakkeella "Siveysoppi kansakoulujen opetusohjelmassa".

Se on kokonainen ohjelma siveysopin opettamista varten kansakoulussa, hatara kylläkin, mutta kuitenkin jotain. Saattaa olla mielenkiintoista tulevaisuudessakin nähdä, mitä jotkut heidän tahollaan tänä aikana näistä suunnittelivat.

Siveysopin yhteydessä olisi kirjoittajan mielestä kansakouluissa esitettävä lyhyin piirtein uskontojen historian, uskonnollisten käsitteiden alkujohtumia, etevämpien uskontojen kehitys, perusteet ja ääriviivat. Näistä voi myös poimia tällaisen esityksen yhteydessä näytteeksi arvokkaimmat siveysopilliset lauselmat, kuten esim.: "Kaikki mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää tekin heille", sekä Mooseksen käskyistä ne, jotka koskettavat suhdetta lähimmäiseen, y.m.

Varsinaista siveysopetusta järjestettäessä olisi pidettävä silmällä ja noudatettava perussääntönä: suhtaudu muihin ihmisiin niin, ettet kenellekään tahallasi tuota vahinkoa, et ehdoin tahdoin, etkä oman itsekkäisyytesi takia saata lähimmäisellesi edes hermoja (sielua) kuluttavaa mieliharmia.

Velvollisuudentunnon kehittämistä on harjoitettava ja valaistava luonnosta, ihmiselämästä ja historiasta otetuilla esimerkeillä, joilla voi osoittaa, että ihmisen on täytettävä velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan, jos mieli itselleen saada elämän- ja nautinnonoikeutta. Velvollisuus niin hyvin itseämme kuin yhteiskuntaa kohtaan vaatii noudattamaan säästäväisyyttä ja välttämään tuhlaavaisuutta. Elämästä otettavilla esimerkeillä voidaan osoittaa, että säästäväisyydellä on suuri arvo, samoin myös, että tuhlaavaisuus on pahe, jolla on surulliset seuraukset. — Velvollisuutenamme on suhtautua oikealla tavalla, jopa suurella varovaisuudella, rahaan. Sillä rahalla tuntuu olevan, kuten kokemus osoittaa, turmiollinen voima, nimittäin kasvattamaan ahneutta ja omanvoitonpyyntiä, siis kehittämään alhaisia viettejä. Työn kasvattavaa ja kehittävää merkitystä on teroitettava. On myös opetettava, että rehellisyys perii maan.

Opetusohjelmassa on seuraava nykyisten tapausten valossa hyvinkin tarpeelliselta näyttävä opetusohje: oikeudentunto kasvattaa jalon kansan. Siksipä on jo kouluopetuksessa sitä kehitettävä. Mitä seuraisi, jos kukin saisi tehdä mitä tahtoo: tappaa, varastaa, valehdella j.n.e. Yleinen sekasorto siitä olisi seurauksena, eikä kukaan olisi turvattuna. Jokaisen täytyy siis ymmärtää, että järjestys on tarpeen ja että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä täytyy olla sekä rehellisyys- että oikeustajunta.

On hiukan yllättävää, että tämä sosialisti-moralisti katsoo tärkeäksi juuri nyt opettaa suvaitsevaisuutta. Kaikenlainen yhteistoiminta edellyttää suvaitsevaisuutta toisinajatteleviakin kohtaan. Vastustajiakin on opittava ymmärtämään ja kunnioittamaan. On vastustajista tavallaan hyötyäkin. Olemme näet pakotetut tarkistamaan ja yhä uudelleen arvioimaan omiakin käsityksiämme. Siten kehitymme ajattelemisessa.

Myöskin tunne-elämän jalostaminen ja hienostaminen mahtuu tämän "Työmiehen" maailmanparantajan opetusohjelmaan. Tämä saattaa tapahtua tutustumalla taiteeseen ja runouteen. Sitenkin osaltaan voidaan poistaa tahi ainakin vähentää ihmisluonteesta raakuutta, alhaisia, epäjaloja ja törkeitä mielikuvia. Saatetaan ihminen kehittää sellaiseksi, ettei hän enää tunne nautintoa toisten kiusaamisesta ja kärsimyksistä, ei panettelusta eikä parjauksistakaan, vaan päinvastoin inhoa. Sen sijaan hän nauttii kaikesta jalosta ja ylevästä, mikä edistää yhteisonnea, tuntien myötätuntoa ja iloa tästä samoinkuin kaikista uusista tutkimustuloksista, joilla saavutetaan oikeudellinen voitto toisensa perästä, korkeimman totuuden alalla.

Uusi kasvattaja koettaa hahmotella eteemme ihanneihmisen. Semmoiseksi pääsemme siten, että milloin on tapahtunut rikkomus yhteiskuntaa tahi toista ihmistä kohtaan, se on korjattava ja korvattava. Muutettava entinen menettelytapa. Tehtävä siis selvä kääntymys. Tuo korjaus, muutettu elämäntapa ja uusi suhtautuminen lähimmäisiin, kehittyen uudeksi luonnoksi, sitten aikaa voittaen kyllä tyynnyttää sekä lähimmäisen että asianomaisen itsensä, hänen katuvan mielensä ja tuottaa tasapainon. Mitä korkeammalle ihminen jalostuu, tottuu hyveisiin, sitä vähemmän hän tarvitsee mitään pakkokeinoja ulkoapäin. Hän on ihanneihminen vapaasta tahdostaan ja ylevästä innostuksestaan. Sopivat olosuhteet ja hyvin harkitut, ennakkoluuloista vapaat kasvatuskeinot saattavat enemmän kuin vanhanaikainen kasvatus kehittää ihmistä siveellisesti vapaaehtoiseksi olennoksi. Jos hän näin tekee, ei hänen tarvitse kuolemaakaan pelätä. Aikansa elettyään hän olemuksineen ja ajatuksineen siirtyy pois näyttämöltä jättääkseen tilaa seuraaville olomuodoille ja kehitysasteille. Ja sen tekee korkealle jalostunut ihminen odottamatta tahi vaatimatta itselleen mitään ansiotonta ja ehdotonta armonosoitusta haudan toisella puolen. Tahi jos hän ehkä vielä uskoisikin jotain jatkuvaa elämää jossain muodossa olevan tarjolla, niin hän vapaasti alistuu ja tyytyy tietysti siihen sellaisena kuin se, kuten muukin luonnon ikuisten lakien välttämättömyys, hänelle ehkä eteen avautuu. Siinä mielessä hän on valmis minä hetkenä tahansa, kun loppuun kulunut ikä ja fyysilliset olosuhteet niin vaativat, laskemaan päänsä ikuiseen lepoon ilman erikoisia tunnonvaivoja tahi hätäilemisiä. Rehellinen totuuden etsijä ei säikähdy viimeistä hetkeään "sielunsa autuuden" takia.

Tällaisia periaatteita ja suuntaviivoja silmälläpitäen olisi siveysopetusta annettava niin kansa- kuin oppikouluissakin, käyköönpä tuo opetus sitten joko varsinaisen siveysopin nimellä, kuten kai on luonnollisinta, tahi vaikkapa — jos niin tahdottaisiin — uuden uskonnon nimellä.

Näin pitkälle J.W.L:la. Mutta ei yksi lintu kesää tee. Pian kai tämä sosialististen ihanteiden keidas jää selän taa ja saan taas aikaa tarsia "Työmiehen" siveellisen turmeluksen suota, jossa ei vielä ainakaan tällä hetkellä näy rajaa eikä rantaa.