*

Myöhäistä paheksumista.

Ollakseni tasapuolinen täytyy minun todeta, että punaiset lehdissään viime aikoina ovat paheksuneet heidän tahollaan tehtyjä tihuja. "Työmies" julkaisee seuraavan, mikä sille kirjoitetaan Hyvinkäältä, otsakkeella "Ankarasti tuomittavia tekoja" — kuitenkin vasta noin kuukausi sen jälkeen, kun ne ovat tehdyt.

"V. k. 17 päivän iltana olivat jotkut punakaartin merkillä varustetut henkilöt saapuneet Hyvinkäällä Ahdekallion maatilalle klo puoli 10 ajoissa sekä ottaneet sieltä mukaansa tilanhoitajan, agronoomi Martin Olinin, jonka ammuttu ruumis seuraavana aamuna löydettiin maatilan läheiseltä tieltä. Vainajaa jäivät kaipaamaan nuori vaimo ja pieni, ainoastaan 9 päivän vanha tyttö. Koska O. oli tunnettu kyvykkääksi, tunnolliseksi ja rauhalliseksi mieheksi, joka ei millään tavalla ollut ottanut osaa nykyiseen taisteluun puolella eikä toisella, niin tuntuu tällainen kansalaisen murha kovin järkyttävältä. Sitäkin valitettavampaa, kun nyt asiaa lähemmin tiedusteltua on käynyt selville, että murha on tehty erehdyksessä. Oli näet löydetty joku lista, jossa oli ollut kahdeksan nimeä, seitsemän miestä ja yksi nainen, näiden joukossa myöskin Olinin nimi. Lista oli vain luettelo henkilöistä, jotka oli valittu johonkin kunnalliseen luottamustoimeen. Arvattavasti ovat kaikki listalla olleet tulleet ammutuiksi, kuten yllämainittu henkilökin. — Hyvinkään punainen kaarti on luvannut pitää tutkinnon ja saattaa syylliset, murhan tehneet henkilöt, ankaraan rangaistukseen."

"Työmies" lainaa myöskin, mitä "Hämeen Voima" kertoo eri henkilöiltä kirjeellisesti ja suullisesti saatujen tietojen mukaan:

"Lopella surmasivat punakaartin merkillä varustetut henkilöt yhtenä ainoana päivänä 6 henkilöä. Syytä moisiin tekoihin ei varmuudella tunneta, mutta se ainakin on varmaa, että surmatut eivät edes käyttäneet aseellista vastarintaa surmaajiaan vastaan. Yksi surmatuista, Lopen iäkäs kirkkoherra, makasi parhaallaan sairasvuoteessa, kun hänet murhattiin."

"Hyvinkäällä tapahtui pari eri kertaa häpeällisiä murhatekoja, joissa tuli murhatuksi yhteensä 13 henkeä, jotka kaikki lienevät olleet aivan aseettomia. Erään murhatun ruumis oli sohittu täyteen pistimen haavoja. Mainittakoon, että muuan naisihminen oli ilman tiettävää syytä ampumalla murhattu asuntonsa portaille."

Näillä tällaisilla myöhästyneillä paheksumisilla ei tietysti tule olemaan mitään tehoa, sitä vähemmän kun niiden yhteydessä heti viitataan valkoisten muka tekemiin julmuuksiin, joita "ei saa ottaa esikuvaksi", mutta jotka kuitenkin siksi otetaan, olipa niitä tapahtunut tai ei.

On turha tätä toistaa ja toistaa, mutta kuinka toiset olisivatkaan tämän taistelun lopputilit, jos sodankäyntitapa olisi toinen. Sitä enemmän, kun silläkin taholla on mitalin parempikin puoli. Siellä on mitä haaveellisinta, mitä pilventakaisinta idealismia, jonka huumeessa käydään. Sehän saattaa olla teennäistä, mutta on niissä vilpitöntäkin sävyä niissä monissa purkauksissa, joita jo olen pannut muistiin tämän ajan hengen ymmärtämisen varalle ja joista liitän tähän taas muutaman "Työmiehestä". Kirjoituksen nimenä on "Vapauden puolesta":

"Pohjolan pakkasen paukkuessa, tähtien tuikkiessa ja revontulien välkähdellessä te, toverit, seisotte järkkymättöminä ja totisina kivääri lujasti, lujasti puristettuna tukevaan kouraan. Jäätävä viima puhaltaa lakeudelta ja tunkeutuu kehnojen vaatteittenne lävitse luihin ja ytimiin. Teitä värisyttää, paleltaa — hampaanne kalisevat suussa — mutta levollisina, lujasti kivääriä puristaen, te seisotte, katse tähdättynä eteenpäin. Ruumiinne kärsii, mutta mielenne on rohkea ja luja."

"Te luotatte totuuden voittoon. Vapauden, oikeuden tähden te kärsitte. Vapauden tähden teidän ja veljienne veri punaa valkeita hankia. Unelmienne Eedeniin, vapauden, oikeuden voittoon on niin pitkä ja vaikea matka, välillä uhkaavina irvistelevät manalan henget tekevät kaikkensa estääkseen voittokulkuanne. Mutta pilvettömin otsin, sykkivin rinnoin te sinne riennätte, — sillä vapauden käskyä ei voi kukaan vastustaa. Tuhat kuolemaa väijyy tiellänne, mutta te ette välitä niistä. Monet joukostanne väsyvät ja jäävät jälelle, toiset kaatuvat vainolaisen luodin satuttamana, mutta vapauden armeijanne rientää eteenpäin turmaa uhmaten."

"Te tiedätte: teidän kädessänne on luokkanne kohtalo. Taistelustanne riippuu: joko vapaus ja kunniakas kuolema — tahi orjuus ja häpeällinen elämä. Mutta te, toverit, taistelette vapauden, oikeuden ja totuuden puolesta. Teidän katseenne suuntautuu yli kivisen synkeän polun, yli ilkkuvan vainolaislauman, kunnes se viimein kohtaa unelmienne maasta viittovan vapauden hyvän hengettären. Marseljeesin raikuessa hulmahtaa hänen kädessään punainen vaate, toisessa on palava soihtu, jonka säihkystä korkealla taivaankaarella muodostuvat sanat: Vapaus, veljeys, tasa-arvo."