*

Kansanvaltuuskunta matkalla omaan maahansa.

Huhut kansanvaltuuskunnan lähdöstä toteutuvat. Se on kuin onkin paennut ja siirtynyt Viipuriin. Punaisen kaartin esikunta ilmoittaa "katsoneensa sen olevan välttämätöntä", ja käskee "kaikkia laitoksiaan ja toimitsijoitaan antamaan kaikkea mahdollista apua tämän siirron helpottamiseksi".

Käskyn lähteä antaa hallitukselle siis sotilasjohto, Punainen kaarti, niinkuin Ranskan armeijan ylipäällikkö käski Poinrarén siirtymään Bordeaux'hon. Koko komeaa! Valtuuskunta voi nyt pestä kätensä ja sanoa: "Ka, olisinhan minä jäänyt… enhän minä… mutta kun ne nuo… täytyihän totella, en mahtanut mitään".

Mutta ei tämä temppu kuitenkaan pitkälle auttane. Raukkamaiseksi, kurjaksi paoksi sen tulevat leimaamaan ennen muita omat miehet, oman nahkan pelastamiseksi, asian pettämiseksi, toverien jättämiseksi oman onnensa nojaan. Viipuriin siirtyminen on silmäin lumetta, paon todellisen tarkoituksen peittämistä, paon, joka ennen pitkää päättynee Pietariin, ellei välillä napata kiinni.

Sinne siis menivät Tokoit, Mannerit, Sirolat, Gyllingit, Kuusiset, Valppaat, Pärssiset — kaikki. Idästä he ovat tulleet, idäksi pitää heidän jälleen tuleman. Eikä taida mikään heitä sieltä enää kyetä eloon herättämään.