*

Saksan laivasto Helsingin edustalla.

Ja nyt onkin näin kuuluva julistus heitetty alas lentokoneesta:

"Saksalaiset joukot tulevat aivan lähipäivinä ottamaan Helsingin haltuunsa. Armoille antautuminen ilman ehtoja on välttämätön. Monet ihmishenget voivat säästyä ja varusväen kohtaloa voidaan paljon lieventää, jos kaikki satamassa olevat sota- ja kauppalaivat luovutetaan vahingoittumattomina. — Suomenlahdessa olevan Saksan laivaston päällikkö lupaa vapauden ja palkintoja jokaisen laivan miehistölle, joka luovutetaan vahingoittumatonna. Jokainen yksityinen mies miehistöstä, joka saattaa laivansa käyttämättömäksi, saa siitä ankarimman rangaistuksen. Saksan merisotavoimat ovat jo Helsingin lähellä. Kaikki punaisten väkivaltaisuudet ja rauhallisten asukkaiden hengen ja omaisuuden ottaminen rangaistaan mitä ankarimmin."

On nyt sitten ainakin se varma, että ne tulevat — ja ehkä ovatkin jo tuolla sumuseinän takana.

Voisihan vielä ajatella, että tämäkin on "provokatsiota", että julistus on tekaistu, mutta ainakin on sen alkuteksti, ruotsinnoksesta päättäen, ollut saksankielinen.

Lauantaina 6 p:nä huhtikuuta.

Eräs, joka tuntee pohjalaisen talonpojan.

Tulee tässä vielä lehtiäkin silmäilleeksi niiden lopun edellä, laiskahkosti ja välinpitämättömästi siirtyen otsakkeesta otsakkeeseen. Niitä on tänään: "Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää…"; "Köyhälistön voitto" (Santeri Mäkelän puhe Viipurissa); "Taistelun tuoksinassa", puhe, jonka Viipurissa on pitänyt Hilja Pärssinen — hän on siis siellä; "Helsingin työväen tervehdykset punakaartilais- ja työläistovereille Tampereella", — joka on piiritetty ja jonne tervehdys ei enää tule, koska se ehkä jo on vallattukin.

Toveri Santeri Mäkelä antaa puheessaan hyvin synkän kuvan meidän, porvarien, voiton ja tulevaisuuden toiveista. On todettavissa se tosiasia, sanoo hän, että vastustajamme voimat eivät ole niin suuret ja kestävät kuin yleensä luullaan. Oikeastaan sen taistelu on epätoivoista taistelua. Vihollisemme pyrkii epätoivon vimmalla joihinkin ratkaiseviin tuloksiin, tietäen, että se hetken perästä on myöhäistä. Mannerheimin valtakunnassa on nälkä. Pohjois-Pohjanmaalla on jo tapahtunut nälkäkuolemia. Kevät lähestyy. Talonpoika alkaa ikävöidä peltotöihin; ja enemmän: talonpojalle alkaa selvitä yhtä ja toista tämän sodan kestäessä. — "Olen eteläpohjalainen talonpoika, kotoisin sieltä lahtarien körttiläismailta. Tunnen sen heimon, joka tällä hetkellä jäykimmin taistelee omaa kansaansa, työväenluokkaa vastaan. Voin teille pohjalaisena talonpoikana, pohjalaisten talonpoikien puolesta mitä vakavimmin vakuuttaa, että eivät nämä talonpojat ole alkuaan lähteneet kansalaissotaan — nehän lähtivät vain ajamaan ryssää maasta ja pitämään 'huligaaneja kurissa'."

Jos pohjalainen talonpoika lähti liikkeelle ajamaan ryssää ja hulikaania maasta, niin se jatkaa tätä ajoaan, kunnes tarkoitus on saavutettu, ja nythän niitä on vielä molempia tällä puolen rajan.