Keskiviikkona 3 p:nä huhtikuuta.

Sirolan viimeinen puhe.

Sirolakin on pitänyt pitkänäperjantaina puheen kansallisteatterissa. Se on sen päivän pituinenkin. Sen lyhykäinen sisältö on tämä: Porvaristo tahtoi täällä harvainvaltaa ja militarismia. Sitä varten se heitti kansamme sekä sisälliseen sotaan että suurpoliittisiin seikkailuihin, toivoen Saksan avulla saavuttavansa tarkoituksensa. Täällä aiottiin panna toimeen pakonalainen asevelvollisuus, jonka määränä oli taistella Suomen porvariston ja nähtävästi joidenkin suurimperialististen etujen puolesta vierailla tantereilla. Saksa tulee käyttämään Suomen poikiakin valloitustarkoitustensa hyväksi. Tätä kaikkea vastaan Suomen köyhälistö on noussut pyhään sotaan Suomen kansan vapauden ja kansojen rauhan ja maailman työläisten oikeuden puolesta. Jos Suomen kansan on suursodan Molokille uhrinsa kannettava, niin kantakoon se ne siinä mielessä, että syöstään istuimeltaan koko militarismin ihmisiä ahmiva, verta juova peto.

Kun Sirolan puheen koko rakennus seisoo sen vanhan valheellisen väitteen pohjalla, että Suomen porvaristo aloitti sodan ja sitä tahtoi, romahtaa se siihen. Olen siitä oikeastaan maininnut heittääkseni tällekin suurpuhujalle hyvästini, niinkauan kuin hän vielä on näköpiirissäni. Sillä kai hänkin on pian tiessään. Heiluttaessani kylmää kättä, sanon sentään vielä, että Sirolan puhe on muodollisesti hyvin koottu ja taitavasti dialektinen. Hän muovailee hyvin sekaisen savensa.