Voi, kun loit minua luoja,

    Kun et luonut lentäväksi,

    Kotkana kohoavaksi,

    Lintusena liikkuvaksi!

    Oisko linnun lentoneuvot,

    Kohottimet kotkalinnun,

    Saisin siivet hanhoselta,

    Kurelta kulettimensa;

    Sitte siiville rupeisin,

    Lenteleisin liiteleisin —

    Kulkisin ma kullan maalle,

    Asunnolle armahani.

    Lentäisin lepeämättä,

    Matkalla makoamatta,

    Ilman puussa istumatta,

    Lehvällä levähtämättä;

    Meret ei estäisi minua.

    Selät ei ne seisattaisi.

    En surisi iltaisesta,

    Enkä einetruo'istani,

    Murkinat' en muisteleisi.

    Viel' en viikonkaan perästä;

    Armas minun aamustaisi,

    Illastuttaisi ihana,

    Kasvo kaunis syötteleisi,

    Muoto murkinoitteleisi.

II. 44.

8. Maassa mieleni matavi.

    Niin ne muutamat sanovat,

    Moniahat arvelevat:

    "Iloissahan tuo elävi,

    Riemuissahan riehkahuvi".

    Minä hoikka huolissani,

    Ikävissäni ilotsen.

    Usein minun utuisen,

    Usein utuisen lapsen,

    Maassa mieleni matavi,

    Alla jalkani asuvi,

    Alla penkin piehtaroivi,

    Nurkissa nuhaelevi.

    Usein minun utuisen,

    Usein utuisen lapsen,

    Mieli kulkevi kulossa,

    Vesakoissa viehkuroivi,

    Miel' ei tervoa parempi,

    Syän ei syttä valkiampi.

    Usein minä utuinen,

    Usein utuinen lapsi,

    Itketän ihanat silmät,

    Kastuttelen kaian kasvon,

    Vetytän verevän posken,

    Hoikan varteni valelen;

    Kylä tiesi kylpenehen,

    Veli vettä kantanehen —

    Minä kylvin kyyneleillä,

    Hautelin haluvesillä.