Florinnan laulu (Sävel: Tuoll’ on mun kultani).

(Kuningatar ja Mangipani piiloutuvat tammen taa.)

Kuningatar (hiljaa). Kuuletko kuinka kauniisti se hylky laulaa? Se on käsittämätöntä. Minä olen kolme kertaa antanut ottaa häneltä kitaran pois, ja hänellä aina kuitenkin on kitara.

Mangipani. Tämä käypi yli ymmärrykseni. Mutta sanomattoman kauniisti hän laulaa. Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun on sääli sitä tyttö parkaa.

Kuningatar. Vaiti, nyt hän taas alkaa.

Florinna (laulaa).

(Florinna vetäytyy pois eikä enää näy.)

Kuningatar (tulee näkyviin). Jospa ymmärtäisin, mitä hän tarkoittaa tuolla alituisella sinisellä linnulla. Nyt on kohta vuosi siitä, kuin prinssi Amundus tuli muutetuksi linnuksi eikä sittemmin ole hänestä mitään kuultu.

Mangipani. Armollinen Kuningattareni saatatte olla levollinen. Haukka on varmaan aikaa sitte hänet siepannut, joll’ ei häntä ole kissa syönyt.

Kuningatar. Toivottavasti arvasit oikein, rakas Mangipani. Muutoin voisi luulla Florinnan hänestä yhä laulavan. Aivan käsittämätöntä on, kuinka hän on niin terve ja koko päivät laulaa niin iloisesti.

Mangipani. Niin, on se kummallista. Ja teidän armonne olette koko ajan suonut antaa hänelle ainoastaan vesisoppaa ilman rusinoita. Eipä hän koko vuonna ole saanut yhtään voileipää eikä maitolasia.

Kuningatar. Sano, Mangipani, mistähän on saanut kaikki ne kauniit kappaleet, joilla olen nähnyt hänen leikkivän, kuin olen tirkistänyt avaimen reiästä? Joka päivä on hänellä kauniimpia kukkia, maukkaimpia hedelmiä, ihanoita nukkeja ja entäs kuvakirjoja sitte, niin kauniita kuvakirjoja et ole koskaan nähnyt, Mangipani! Joka yö annan minä hänen maatessaan varastaa kaikki pois ja yhtenään saapi hän uusia leikkikaluja. Kuinka se on mahdollista?

Mangipani. Se riippuu lumouksesta. Olen kuullut puhuttavan haltioista ja tontuista, jotka hakevat kaikkea kaunista mailmassa hyville lapsille.

Kuningatar. Sepä olisi kummallista. Mutta piiloutukaamme puiden taakse väijymään häntä. (Piiloutuvat. Florinna näkyy taas ikkunassa.)

Florinna.

Lintu sininen!

(Kuuluu linnun viserrystä.)

Florinna (taputtaa käsiänsä).

      Lintu sininen,
      Sua oottelen!

(Lintu sininen lentää yli näyttämön ja ikkunasta sisään. Kuuluu iloista viserrystä. Florinnaa ei enää näy.)

Kuningatar. Näitkö mitään?

Mangipani. Aivan varmaan, minä näin linnun lentävän Florinnan luo torniin.

Kuningatar. Se oli Amundus, siitä olen varma. Kiiruhda, Mangipani, ota saksia, veitsiä ja viikatteita niin monta, kuin pian voit saada, ja ripusta ne tammen haaroihin. Kun lintu istahtaa levähtämään oksille, leikkaa se siipensä ja jalkansa poikki.

Mangipani. Se on tapahtuva, teidän armonne. (Hiljaa, mennessään.) Veli Mangipani, minun täytyy myöntää, että olet jokseenkin suuri lurjus, vaan ajattele, että kuningatar Sibylla on kumminkin terävämpi!

Kuningatar. Nyt käsitän, kuka on ne kauniit tavarat Florinnalle hakenut. Sen on tehnyt Lintu Sininen, joka on Amundus itse. (Kuuluu viserrystä tornissa.) Niin, viserrä, viserrä, sininen lintu! Saamme nähdä, kuka paraiten visertää.

(Roosa ja Liila tulevat kukkaiskorineen.)

Roosa.

Täällä tornissa on vanki,
Raukka kukan umpula,
Hälle kukan ainoanki
Tahdomme me viskata.

(He heittävät kukkia ikkunaan. Kuuluu linnun viserrystä ja kitaran soittoa. Sill’aikaa hiipii Mangipani tammen luo ja ripustaa sen oksiin saksia y. m.)

Liila.

Kuule, kuinka hän nyt soittaa!

Roosa.

Kuule, lintu piipikoittaa!

Liila.

Se on lintu sininen,
Florinnalle mieluinen.

Roosa.

Ken hän on tuo laulusuu?

Liila.

Lintu, eikä mikään muu.

Roosa.

Älä joutavin puhu!
Kaupungissa kulkee huhu,
Että prinssi Amundus
Kerran kutsuttihin hoviin,
Pantiin satimihin koviin;
Yleensä käy kuiskaus,
Rouva Sysis –

Liila.

                  Pidä suus!
Se on syvä salaisuus.

Roosa.

Olkoon sitte mikä hyvään,
Vaan sen verran tiedämme,
Petost’ aivan oli se.
Hävinnyt kuin kuiluun syvään
Onpi prinssi Amundus.
Ystävänsä Cyprinus
Toivoo vielä. Sanotaan
Deoletuksen jo menneen
Ympäritse kaiken maan,
Niinpä kertaan kahdeksaan,
Hänt’ ei löydy nyt, ei ennen.
Florinna nyt mainitaan...

Liila.

Vaiti! Jätä pakina,
Joku voipi kuunnella.
Pois mun kanssani nyt käy,
Kosk’ ei Florinnata näy!

(Menevät.)

Florinna (avaa ikkunan).

Kaunis lintu sininen,
Liipoittele lentäen,
Tammen siimeksehen kule,
Sieltä salaisesti tule
Luoksen’ jällehen!

(Lintu visertää ja lentää tammeen. Kohta kuullaan piipitystä ja valitusta.)

Mangipani.

Kas niin! Kävi hyvinkin!
Lintu kuolee haavoihin.
Joudun oikein kiirehelle,
Sanon kuningattarelle.
(Menee.)

(Cyprinus ja Deoletus tulevat. Lintu sininen haavoitettuna tammen takana.)

Cyprinus.

Täällä, hyvä ystävä,
Olemme taas yhdessä.
Halki Kypron haeskellut,
Turhaan olen juoksennellut,
Amundust’ ei löydy vaan.

Deoletus.

Noiduttu lie tosiaan;
Olen juossut kahdeksasti
Ympär avan maailman;
Ei hänt’ ollut kuussakaan.
Lensin aurinkohon asti,
Kaikki turhaa puuhausta,
Eikä löydy Amundusta.

Cyprinus.

Ootko ääntä ihmetorven
Koettanut? siihen kas
Veden kala, karhu korven,
Ilman lintu, hyttynen,
Kaikki ääntää vastaten.
Koetapa torveas!

Deoletus (ottaa esiin jahtitorven).

Senhän teen mä mieluisasti,
Vaikka turhaan luultavasti.

(Puhaltaa torveen. Lintu sininen piipittää tammen juurella).

Cyprinus.

Kuka piipitteli lässä?
Katso puukko, sirppi tässä
Riippuu tammen oksassa,
Sirppi veren tahrassa.
Tääll’ on lintu sininen
Haavoitettu, verinen.

Deoletus.

Annas tuota nähdäksen’!
Raukka, lintu sininen!

Cyprinus (antaa linnun).

Oisko tässä pelastus?

Deoletus (iloisena).

Ah voi prinssi Amundus!
Ootko jälleen löytyneenä?

Cyprinus.

Amundusko?

Deoletus.

                    Hävinneenä
Jok’ ol’; itse Amundus
On tää pieni lintunen
Silmissä on kirjoitus.

Cyprinus.

Jääkö linnuks ainiaan?

Deoletus.

Eikä. Kohta annetaan
Hälle olo entinen.
(Heittää sinisen linnun tammen juurelle ja piirustaa ympyrän tammen ympäri.)
Nuku lintu sininen,
Herää hyvin jällehen!
(juhlallisesti.)
Mirabola bex rex,
Mirabonda, mirabo,
Viadara, allaho,
Lintu sininen o o!
Undamora, ekbatana,
Liadora, undamana.
Vana, vana, miramo!

Cyprinus (hiljaa).

Taivas, josko onnistuu
Poijes lumouksen muuttaa
Oikein mua vapisuttaa
Tuossa Sysis tulee, huu!

(Sysis hyökkää nopeilla askelilla.)

Sysis (kiivaasti).

Nona, nona, nona rix!
Nona piy! nona flax!
Bua dolga! volga! volga!
Jerva lux, pux, fux!

Deoletus (koskee taikasauvallaan hänen sauvaansa).

Fuge, ax, rix, rex!
Bolla bua, spina pex!

Cyprinus.

Hirmusta ma kuolen tähän.
Deoletus, kuule vähän!

Sysis (yhä kiivaammin).

Ecce murra! Burra, burra!
Vada, vida, voda, ve!
Cintra mala! Cintra manna!

Cyprinus.

Oikein huimaiseepi päätä!

Deoletus.

Sola, luna, stella, lux!
Terra nox, terra alma!

Cyprinus.

Poisko juosta, vaiko jäädä?

Sysis.

Arskriala!

Deoletus.

Mora, bona! Fuge, mala!

Sysis (raivoisena).

Moria!

Deoletus.

Soli Deo gloria!

(Sysis koettaa kirkuen paeta.)

Cyprinus.

Jos hän meiltä pääsee pois,
Uusi temppu, hällä ois.

Deoletus.

Sen vuoks täytyy armotta
Rikoksesta rangaista.
(Koskee Sysistä taikasauvallaan.)
Maledicta, maledicta,
Mox mutata et relicta,
Diminuta esto, Sysis!
Esto ysis! Esto sis!
Esto is! Esto s!
Esto felis unguipes!

(Sysis kaatuu tammen taakse ja katoaa.)

Cyprinus.

Deoletus voiton sait!

Deoletus.

Pahin jälellä on kait. (jatkaa)
Bona Dea, o natura
Juva nos;
Juva, numen!
Juva, lumen!
Voco vos,
Terra, ignis, aër, unda!
O profunda
Aura vitae, juva nos!
(Merkitsee käsillään, että jonkun pienen pitää kasvaa suureksi.)
S- us- dus- ndus- undus- mundus- Amundus.
(Prinssi tulee esiin puun takaa.)

Amundus (hieroo silmiänsä ja ojentaa käsivarsiansa.)

Olen reipas, huoleton,
Minä laulan, lennän, liikun,
Puiden oksilla mä kiikun!
Taivas, mitäs tämä on?
Olen maassa siivetönnä,
Lentämähän kyvytönnä!

Deoletus.

Äsken olit lintunen.

Cyprinus.

Nyt taas olet ihminen.

Amundus.

Ihminenkö? Muistelen
Muinoin prinssi ollehen’...
Florinna mun prinsessani...

Cyprinus.

Hänen löydät pian ani.

Amundus.

Ihminen! Mä riemuitsen!
Voihan ihmishenki kiitää
Aatteen siivin lentää, liitää
Luokse Luojaa istuimen.
Onni, autuus, ilo suuri
Ihmisenä olo juuri,
Lemmitty kuin ihminen!

Cyprinus.

Florinnan luo joutuen;

Florinna (ikkunassa).

Lintu sininen,
Sua oottelen!

Amundus.

Oisko siipeni nyt mulla!

(Rientävät torniin.)

(Kuningatar ja Mangipani tulevat.)

Kuningatar.

Mit’ on sanottavaa sulla?

Mangipani.

Armollenne mainitsen:
Kuoli lintu sininen.

Kuningatar.

Missä on sen ruumis raukka?

Mangipani.

Syönyt kissa taikka haukka.

Kuningatar.

Nyt mä hauskutella raskin.
Tuossa tulee kuningaskin...
Tahdon oikein huvittaa...

(Kuningas, Forella, Roosa, Liila ja hoviväki saapuu. Sitten Florinna, Amundus, Cyprinus, Holofernes ja musta kissa.)

Kuningatar.

Liila, kutsu Florinnaa!
(Liila menee.)
Onko majesteetti maannut
Hyvin, samoin nousta saanut?

Kuningas.

Huonost’ oikein makasin,
Alinomaa uneksin
Prinssi Amunduksen murhaa.

Kuningatar.

Sep’ ei ollut mitään turhaa.
Unissani Florinna
Hänet hivusneulalla
Surmas, pisti sydämmeen
Tammen juureen nukkuneen.

Roosa (syrjään).

Oisko ihminen niin musta?

Kuningas.

Täss’ on pahaa kavallusta!

Roosa.

Ois mun rouvaks pyytänyt,
Varmaan eläisi hän nyt.

Kuningatar.

Mangipani sattui paikkaan.

Mangipani.

Niinpä kello yhden aikaan.

Kuningas.

Käsitä en mietteitänne.
(Florinna tulee.)
Florinna, voi tule tänne!
Jos nyt prinssi Amunduksen
Elossa saat tähän puistoon,
Annan naimalupauksen,
Rouvaks tulet, pane muistoon.

Florinna.

Oikein totta?

Kuningatar.

                    Olkoon niin!
Mitä sille tehtäisiin,
Joka hänet saatti paulaan?

Kuningas.

Sano itse!

Kuningatar.

                 Kahle kaulaan,
Torniin kiinni. Kätehen
Pannaan luuta likainen,
Niinimatto hartehille,
Pölkky jalkain ympärille.
Pelätiksi lintusille.

Amundus (tulee).

Aivan oikein tuomitsit,
Yhden seikan unhotit:
Itses syyhyn langetit.

Kuningatar.

Taivas, se on Amundus!

Amundus.

Olen itse Amundus.
Valtas murran, se on totta,
Kavala ja julma työs
Minut, linnuks muutti myös,
Tahdoit henkenikin ottaa,
Tahdoit pettää kuningasta,
Lopun tehdä Florinnasta.
Hän, tuo Kypron aamutähti,
Kärsi pilkkaa, hätää, tuskaa,
Vankeutta, vihan puskaa,
Kunnes taivaast’ apu lähti
Viatonta suojaamahan,
Rankaisemaan kaiken pahan.

Kuningas.

Torniin sinut pannaan kiin’,
Amundus ja Florinna
Tänään saavat toisensa,
Tahtoni on juuri niin:

Kuningatar.

Min’ en tahdo torniin tulla!
Sit’ ei salli kuningas.

Kuningas.

Toinen on nyt mieli mulla,
Min’ en kysy tahtoas.

Florinna (lankee polvilleen).

Armahtakaa, isä, ammoin
Hälle kaikki anteeks annoin!

Amundus.

Anteeks annan minäkin.

Kuningas.

Teidän vuoks hän armon saakoon,
Menköön ijäkseen maan pakoon.

Kaikki.

Päätös se on viisahin.

Kuningatar.

Puolellani Sysis on,
Hän tuo teille turmion.

Deoletus (kantaen mustaa kissaa).

Olkaa hyvä, katsokaa,
Tämä kissa, huomatkaa,
On se noita verraton,
Tää se rouva Sysis on.

Roosa.

Katso kuin sen silmät kiiluu,
Viha välkkyy, hirmu hiiluu!

Liila.

Sylkäisetkö Mirri hyvä?
Pahaa työtä lähestyvä
Ain’ on loppu sellaisen.

(Kuningatar menee ja kissa seuraa häntä.)

Kuningas.

Mangipani!

Mangipani.

Armon herra!

Kuningas.

Palkkaa saat nyt hiukan verran,
Poikan’, pääset hirtehen.

Kaikki.

Eläköhön kuningas!

Kuningas.

Forellahan halukas
Rouvaks oli tulemaan,
Ota Holofernes vaan,
Olkoon elämänne hupaa!

(Yhdistää heidän kätensä.)

Forella (Holofernekselle).

Sinä oitis mulle lupaa
Ett’ en huoli tehdä työtä,
Vaan saan nukkua ja syödä.

Holofernes.

Pantiks sormukseni suon,
Kun sä syöt, niin minä juon.

Kuningas.

Deoletus ministeri,
Cyprinus on kenraali.
Totuus vihdoin voiton peri.
Häät nyt tässä alkaapi.
Haltioiksi kruunataan
Nuori pari kaunoinen.
Hyvään loppuun saatetaan
Täten Lintu Sininen.

Lauletaan nuotilla: ”Minä seisoin korkealla vuorella.”

Florinna.

Sä mun kaunihin lintuni sininen,
Sua luokseni oottelen.
Kultakruunun sulle ma tarjoilen
Sekä puhtahan sydämen.

Kaikki.

Sydän puhdas ja ystävä armahin
Onpi kalliimpi kultaakin.
Eipä kruunua toista niin herttaista
Viattomuuden vertaista.

Me nyt laulamme, tanssimme illalla
Kypron kauniissa laaksossa.
Yli lehtojen, kukkien, nurmien
Lintu laulavi sininen.

(Esirippu laskee.)