Lapset käyvät parittain metsään.
Nuotti: »On mennyt aika vielä».

Käy metsään vihantahan,
Miss’ on niin viileää.
Siell’ koivukultaa tapaat
Ja mänty-ystävää.
On lähde peilinämme,
Kun päivä heloittaa,
On tuuli seilinämme
Ja istuimena maa.

Käy, kulje rinnallani
Nyt tietä viherjää.
Kas, nythän kotinamme
On koko luonto tää.
On jalka kevyt, nopsa,
On mieli riemuisa,
Siskomme joka oksa
Ja linnut veikkoja!