Me saavuimme mailta vierailta,

    Helteisiltä Niilin rannoilta,

    Hedelmiltä Atlaan, laavoilt' Etnan

    Ja kuuman Saharan hiedoilta.

    Me saavuimme palmuin lehviltä,

    Ikuisilta kukkakentiltä;

    Ja rannoilla, joill' ei hanget säily,

    Me muistimme Suomen kevättä.

    Me vaihdoimme kylmään Pohjolaan

    Hedelmäpöytämme herkukkaan.

    Väristen ennemmin, nälkää nähden,

    Istuimme koivuissa kotimaan.

    Meill' ollut ei kulta-aarteita,

    Joit' oisimme tainneet tarjota,

    Siis lauloimme kilvan, riemumielin,

    Vaan Suomelle kevätlaulua.

    Me hankimme oksan pienoisen,

    Ja sammalta pesäks hiukkasen;

    Siin' aioimme rauhass' asuskella

    Ja laulaa riemua keväimen.

    Vaan tään kylän lapset ynseät,

    Niin julmat ja sydämettömät,

    He pesämme maahan nakkasivat,

    Meilt' ainoan suojan särkivät.

    Me lauloimme heille keväällä,

    Ja riemun ja toivon hetkinä.

    Oi jospa ei maksais kenkään heille,

    Kuin meille he maksoi virrestä.

    Se leikkiä kenties heille vaan;

    Mut hirveä työ se tosiaan,

    Sen Jumala heille anteeks suokoon!

    Me lauloimme suloks Suomenmaan.