SUURIA, KIRKKAITA TÄHTIÄ.

Kaikkina vuoden aikoina ja kaikissa muodoissa ilmaantuu ihmisille Jumalan kirkkaus Hänen äärettömässä luomakunnassaan. Mutta meille, täällä pohjolassa asuville, levittää luotu maailma ihmeensä selvimpänä ja loistavimpana vuoden synkimpänä aikana. Meiltä ei puutu koskaan todistuksia Jumalan rakkaudesta: kesän sulo-ajalla ihmettelemme Hänen kaunista maailmaansa ja talvella ylistämme Hänen kaikkivaltaansa, katsellen tähtitaivaan loistoa.

Menkäämme taivasalle kirkkaana, rauhallisena, kylmänä talvi-iltana, sellaisena, jolloin eivät pilvet eikä sumu himmennä taivahan sotajoukkoja, tuikkivia tähtösiä. Mikä juhlallinen ja ihailtava hiljaisuus koko luonnossa! Mikä loisto! Mikä ihanuus! Mikä ääretön silmäys ijäisyyden syvyyteen! Kuinka suuri olet, oi Jumala!

Kaikki nämä tähdet ovat maailmoita niinkuin meidänkin maamme, eli oikeammin niinkuin meidän aurinkomme kiertotähtineen, mutta moni niistä on paljon suurempi ja rikkaampi. Kukaan ihminen ei näitä lukea voi. Mutta jos tahdot mielessäsi kuvitella tätä, niin muista, että tähtien tutkijat jakavat ne 16 luokkaan sen mukaan, miten suurilta ja loistavilta ne meistä näyttävät. Jolla on hyvät silmät, voi tähystimettäkin nähdä 6:den ensimmäisen luokan tähdet, mutta jos on heikot silmät, näkee ainoastaan 4:n. Kuta parempi tähystin tai kaukolasi (teleskopi) meillä on, sitä useampia tähtiä huomaamme siellä, josta paljas silmä näkee vain terhenistä valoa tai tyhjyyttä. Ja ensimmäiseen luokkaan kuuluvia tähtiä on vähä verrattuna niihin, jotka kuuluvat seuraaviin luokkiin, sillä niiden luku tulee luokka luokalta kolmin kerroin suuremmaksi. Jos nyt paljaalla silmällä voimme erottaa noin 6,000 tähteä kuudessa ensimmäisessä luokassa, niin lasketaan seitsemännessä löytyvän noin 18,000, kahdeksannessa noin 54,000, yhdeksännessä noin 162,000, kymmenennessä noin 486,000 ja niin yhä enemmän, kunnes 16:ssa luokassa tulemme lukuun 324 miljoonaa 294,000 tähteä. Mutta ennenkuin niin pitkälle olemme päässeet, on tarkka laskeminen jo mahdoton, ja varmaa on, että noiden kuudenteentoista luokkaan kuuluvien tähtien takana on vielä lukemattomia muita, joita ei parhaimmallakaan kaukolasilla voi havaita. Sanotaan, että on voitu lukea 47 miljoonaa tähteä.

Koska muutamat tähdet näyttävät meistä suuremmilta kuin toiset, tulee se joko siitä, että ne todellakin ovat suurempia, tai siitä, että ne ovat meitä lähempänä. Lähin kiintotähti, jonka kaukaisuus on voitu laskea, on a-tähti Kentauron tähtiryhmässä. Valo kulkee 28,700 maant. peninkulmaa sekunnissa ja tarvitsee kuitenkin 3 vuotta ja 8 kuukautta, ennenkuin tästä tähdestä meidän maahamme joutuu. Laske siis ensin, montako sekuntia on 3 vuodessa 8 kuukaudessa, ja kerro tulo sitten luvulla 28,700, niin voit sanoa, monenko peninkulman matka on meidän läheisimpään kiintotähti-naapuriimme! Jos tämä lasku on sinusta kovin vaikea, niin voin sanoa sinulle tuloksen: Matka on 3 biljoonaa 9,000 miljoonaa peninkulmaa, joka luku kirjoitetaan 13 numerolla. Koska a-tähti Kentaurossa ei näytä suuremmalta kuin loistava Vega Lyyryn tähdistössä, josta valo meille tullessaan tarvitsee 21 vuotta, niin tiedämme siitä, että a-tähden täytyy olla Vegaa pienempi. Vega on niin äärettömän suuri aurinko, että jos se olisi yhtä lähellä kuin meidän aurinkomme, levittäisi se 300 kertaa niin paljon valoa kuin tämä, ja siis sen täytyy olla 300 kertaa niin suuri kuin aurinko, joka valaisee meidän maatamme. Kuitenkin voittaa Vegan loiston Sirius, josta valo meille tullessaan tarvitsee 72 vuotta. Kuinka suuri ja voimakas on siis tämä ääretön aurinko?

Ei yksikään ensimmäisen luokan tähdistä lähetä meille valoansa vähemmässä kuin 3:ssa vuodessa. Pienimmät kaukolasilla näkyvät tähdet tarvitsevat siihen 2,700 vuotta, ja luullaan, että valo etäisimmistä sumutähdiköistä eli "nebulos'oista" meille tullakseen tarvitsee enemmän kuin 10,000 vuotta. Laske, jos voit, monenko peninkulman päässä ne ovat maasta! — Sirius, jonka nyt näemme, ei ole tämänpäiväinen Sirius, vaan Sirius 72 vuotta sitten, — jos siis joku pikku tähdistämme sammuisi, näkisimme sen kuitenkin vielä tuhansia vuosia ehtootaivaalla loistavan.

Suuria, ensi luokkaan kuuluvia tähtiä on ainoastaan 18, ja niistä näkyy täällä pohjoisen pallonpuoliskon taivaalla vain 12. Ne ovat, valonsa suuruuteen katsoen luettuina, seuraavat:

    1. Sirius, Ison-Koiran tähtiryhmässä.
    2. Arcturus, Booteksen tähtiryhmässä.
    3. Rigel, Väinämöisen viikatteessa.
    4. Capella, Vetomiehessä, linnunradan reunalla.
    5. Vega, Lyyryn tähtiryhmässä.
    6. Procyon, Pienen-Koiran tähtiryhmässä.
    7. Betelgeuze, Väinämöisen viikatteessa.
    8. Aldebaran, Härjän tähtiryhmässä.
    9. Antares, Skorpionissa.
   10. Spica, Neitsyen tähtiryhmässä.
   11. Regulus, Leijonan tähtiryhmässä.
   12. Atair, Kotkan tähtiryhmässä.

Tähtiä, jotka suuruutensa suhteen ovat toiseen luokkaan luettavat, on 55 ja kolmanteen kuuluvia 170.

Mainittakoon tässä ainoastansa Alamak Andromedan, Algenib ja Markab Pegasuksen tähtiryhmässä, Apollo ja Herkules Kaksoisissa, Gamma Pohjan ruunussa, Mirak Andromedan tähtiryhmässä, Castor ja Pollux — ja viimeiseksi Pohjantähti, joka kuuluu toiseen luokkaan.

Otavan tähdillä on seuraavat nimet: Dubhe, Merak, Phekda, D(aelta), Alioth, Mizar, Benetnash, — ja ne kuuluvat mitkä toiseen mitkä taas kolmanteen luokkaan. Toiseen luokkaan kuuluvat myös ne kolme tunnettua tähteä Väinämöisen viikatteen keskikohdalla, joita nimitetään Jakobin sauvaksi.

Kuningas David (Ps. 147: 4) sanoo:

"Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä."

Arabialaiset antoivat nimet noin 50 tai 60 tähdelle. Meidän aikamme tähtein tutkijat merkitsevät tähdet kartoille, jokaisen ryhmässänsä kreikkalaisilla kirjaimilla.

Saadaksemme vähänkään käsitystä tähtien paljoudesta ja moninaisuudesta, jaamme ne tähtikartoilla eri tähtiryhmiin, joille annetaan eri esineiden nimi ja muoto. Muistathan esim. Eläinradan merkin almanakassa; semmoisia ovat myöskin Kauris, Härkä, Kaksoiset j.n.e. — Jos nyt tahdot etsiä jotakin määrättyä tähteä, niin löydät sen kartalta omasta tähtiryhmästään. Mutta voithan tähtiä myös taivaalla iltaisin nähdä, kun vaan muistat, että kaikki muut, paitsi Pohjantähti, muuttavat paikkaa eri vuoden ja vuorokauden aikoina.

Ota esim. Otava lähtöpisteeksi suurella tähtimerellä. Vedä viiva vasemmalle (alas) ensimmäisen ja neljännen tähden läpi, niin ensimmäinen suuri tähti, johon viivasi sattuu, on Arcturus; mutta jos vedät viivan oikealle, niin saavut Capellaan. Jos vedät saman viivan ylöspäin pohjoista kohden ja siirrät sitä vähän oikealle, niin löydät Pohjantähden. Ja jos jatkat vielä samaa viivaa yhä pohjoiseen päin ja käännät sitä vähän vasemmalle, niin löydät Vegan.

Samoin voit Väinämöisen viikatteen ottaa lähtöpaikaksesi. Jos vedät viivan vasemmalle (alaspäin), kolmen loistavan tähden läpi, niin näet komean Siriuksen; mutta tämä suuri aurinko on joskus niin lähellä taivaanrantaa, että sumu peittää sen. Samaa viivaa jos vedät vielä ylöspäin oikealle, mutta sitten siirrät vähän vasempaan päin, niin ensimmäinen suuri tähti, jonka löydät, on Aldebaran. Jos vedät viivasi vähän vinoon keskimmäisen tähden läpi, tulet ylhäällä (pohjoisessa) Betelgeuze'en, ja alhaalla (etelässä) tulet Rigel'iin. Vähitellen voit itse tottua tähtikartalla kulkemaan tutuista tähdistä tuntemattomiin.

Tämä on hyvin huvittavaa, sillä jos ei tiedäkään paljoa muuta noista avaruuden suurista auringoista kuin niiden nimet ja paikan taivahalla, niin tuntuu siltä kuin olisi jo paljon tutumpi heidän kanssansa. Ja lieneehän tuo toki korkeaa ja hienoa seuraa, kun on tuttava maailman aurinkojen kanssa. Onhan se aivan kuin seurustelisi luomisen ja korkean Luojan kanssa. Näin korkeasta ja majesteetillisesta seurasta, jonka suhteen kaikki maalliset korkeudet ovat kuin hietajyväset, ei tule kukaan ylpeäksi. Päinvastoin jokainen tuntee itsensä äärettömän pieneksi katsellessaan taivahan suuruutta. Mutta onhan kuitenkin suurta ja ilahuttavaa seista Herran Jumalan edessä, mielessään pitäen 19 psalmini sanat: "Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian ja vahvuus julistaa hänen kättensä teot!"