Kylmä talvi pohjolan

    Lumen heittää valkean,

    Tähdet taivon kimaltaa,

    Meret jäähän jäykkään saa.

       Näinpä vaan

       Suomen maan

    Ruotsiin saapi kasvamaan.

    Poika, ota luistimet!

    Pian tänne kiitelet.

    Jospa Ukko Pakkanen

    Mi nyt paukkaa halliten

    Tietäis aikans lyhyyden

    Sulais varmaan kruunu sen.

       Kevähän

       Lämpimän

    Haltijatar elpyvän

    Istuu poskin punaisin

    Ruskopilven helmoihin.

    Pian silmäns aukaisee,

    Lumet poies puistelee,

    Siistiks itsens siivoaa,

    Vihannaksi puettaa.

       Pehmoisin

       Askelin

    Rientää sitte metsihin,

    Järvet, lammet irroittaa,

    Niityt, nurmet kukkiin saa.

    Mutta Ukko Pakkanen

    Pakenevi peljäten.

    Vapaa meri kahlehet

    Uljaast' rikkoo rautaiset.

       Väkivalta

       Maailmalta

    Poistukohon valoisalta!

    Hyvät maata hallitkoot.

    Ootkos hyvä?… Varmaan oot!

    Nyt laulan lauluani

    Niin ylen ihanaa,

    Sä katso äidin lasta

    Ja isän nallikkaa!

    Mä suuri olen, usko se,

    Kun asetun mä pöydälle

    Niin olen, hei sen, hei, hei sen,

    Noin peninkulmainen.

    Ei ollut Simson ennen

    Niin julma voimaltaan,

    Sen sisko saat sä tietää

    Jos sormeen tartut vaan.

    Ja jos saan sarvet mullikan

    Niin kirkontornin korkeimman

    Mä nostan ilmaan, hei, sei, saan,

    Jos raskas ei oo vaan!

    Äl' pelkää sisko pieni

    En sulle pahaa tee,

    Jollet käy suden turkkiin!

    Kas, mua vainoilee

    Nuo sudet julmat; siksipä

    Mä ammun ne tän'päivänä!

    Joll'en, niin hei sun, hei, hei sun,

    Ne syövät vihdoin mun.

    Ja mietis mitä teen mä

    Ja mitä taidankin:

    Mä kiekun kuperkeikkaa

    Syön paljo leipääkin.

    Mä hypin helpost' harakkaa

    Ja osaan oivast' ratsastaa

    Laukalla, hei sän, hei sän, sä

    Isäni seljässä.

    Ja kuules kuinka kilkkaa

    Nyt rahat taskussan,

    Ne hilisee ja hilkkaa

    Vaan sulaa rikkauttan!

    Mä ostan puodin leipurin

    Ja jollei mulla miljoonin

    Niin on, niin hei sen, hei sen, sen

    Niin on viiskymment' pen'.

    Ja keisari, kas hällä

    Ei hyvä ole niin.

    On mulla mäet uljaat

    Jos linnat hälläkin.

    Mut hevosta ei parempaa

    Oo hällä, eikä somempaa

    Kuin Polle, hei sen, hei sen, son

    Vaikk' jalaton se on.

    Kas kun mä kerran saanen

    Vaan viikset huulellen,

    Niin sotilaaksi pääsen,

    Kenraaliks' toisillen!

    Senjälkeen ylioppilas

    Ja sitte ajur' urhokas

    Minusta tulee, hei sin, sin,

    Niin ajan kotihin.

    Mut nyt oon äidin poika

    Ja isän nallikka!

    Ja apelsiinin tästä

    Voin laulust' ansaita.

    On nälkä mulla äitini,

    Voileipää etkös antaisi

    Niin suurta, hei sen, hei sen, sen

    Kuin olen nälkäinen!