Tapetaan, tuhotaan, kidutetaan…
Joka kerta kun minä luen heidän lehdistään jonkun kehoituksen inhimillisyyteen sodankäynnissä, säpsähdän ja päätän, että taaskin he siis tietävät tapahtuneen jotain, josta ovat estävinään, peseytyvinään puhtaaksi. Tänään tehdään selkoa "kansainvälisestä oikeudesta ja sotatavoista", mutta melkein sillä tavalla, kuin pidettäisiin niiden noudattamista vain hurskaana toivomuksena, ei velvoittavana pakkona. Tämä sota on kansalais-sota ja samalla luokkasota, jossa on vaikea sovelluttaa sodan sääntöjä esim. "taisteluun osaaottamattomiin nähden". Kun kuitenkin "saattaa olla hyödyllistä" niistä jotain tietää, ne nyt julaistaan. "Hyvä olisi, jos varsinkin päälliköt leikkaisivat ne muistiin ja lomahetkinä niistä miehistönkin kanssa keskustelisivat."
Siitä päättäen, että ovat kieltävinään käyttämästä räjähtäviä luoteja, on niitä käytetty; — tappamasta aseensa luovuttanutta, suojatonta tai haavoittunutta vihollista, on niitä tapettu; — vihollisen omaisuuden tuhoamista tai ottamista, on sitä otettu ja tuhottu; — vankeja häpäisemästä ja kiduttamasta, on heitä häväisty ja kidutettu; — käyttämästä väärin valkoista lippua, neuvottelijan merkkiä, on niin tapahtunut.