*

Rikos ja rangaistus.

Ei minusta ole pitävä se pohja, että tässä voi sovittaa rikoslakia maankavalluksesta, sillä ensiksikään ne eivät tekoaan semmoiseksi itse käsitä, se on tapahtunut vallankumouksen huumeessa ja hyvässä uskossa, että he näin ajavat Suomenkin asiaa — se käsitys on varmaan suurimmalla osalla, joskaan ei johtajilla, joille se on valtakysymys, vaikkei ehkä kaikille, sillä heidänkin joukossaan täytynee olla jonkinlaisia idealisteja. Rikoslain sovittaminen on käytöllisesti mahdotonkin, kun niin suuri osa kansaa on mukana. Heidän paras rangaistuksensa on heidän asiansa menetys ja olojen kurjistuminen ja heidän täytyy luonnonlakien pakosta tyytyä siihen, mikä seuraa.

Ei, tässä täytyy arvioida kaikki arvot uudelleen, ottaa huomioon mielentila, joka syntyi m.m. siitä, että työväkeä uskoteltiin sillä ja saatiin uskomaan se, että sitä vastaan valmistettiin hyökkäystä ja kaappausta.

Kun se sille selviää, jakaa se itse oikeutta.

On saatettava työväki itse sovittamaan lakia pettäjiinsä, karjan sarvet seivästämään kaitsijansa, petolliset paimenensa.