*
"Täytyy voittaa."
"Työmiehen" n:ossa 26 on alakerran kirjoitus "Työväen vallankumous", joka erinomaisesti valaisee sitä henkeä, josta tämä vallankumous on puhjennut ja jota sen hyväksi koetetaan ylläpitää. Maalataan ensin tunnettu musta tausta nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kaikkine kauhuineen, joihin kuuluu sekin, että kapitalistinen luokka yhä edelleenkin myrkyttää työväkeä viinalla — tässä kieltolain maassa! — ja rasittaa uuvuttavan pitkillä työpäivillä — tässä 8-tuntisen työpäivän maassa! Sentähden ja monesta muusta syystä täytyi työväen, kun eivät muut keinot auttaneet, nostaa luokkansa taistelulipuksi vallankumouksellinen sosialismi. Se lippu on punainen siitä työläisverestä, jonka kapitalismi on iskenyt vuotamaan. Työväenluokka ei voi parantaa olojaan kapitalistisen riistojärjestelmän puitteessa. Järjestötoiminnalla, osuuskunnilla, kunnallisella ja eduskunnallisella toiminnalla sitä ei voida saavuttaa. Ne ovat hyvät olemassa työväen voimien kokoojina, sen tulevaisuuden kehittäjinä, vallankumouksen varmistajina. Mutta mikään näistä ei yksin vapauta köyhälistöä eivätkä ne voi kaikki yhdessäkään sitä tehdä. Ainoastaan vallankumouksen tie, joka kulkee niiden rajojen yli, voi sen tehdä, ainoastaan työväen luokan yleinen vallankumous voi heidät vapauttaa.
Niin, kaikki, mistä työväelle itselleen on hyötyä, siihen sillä on siis oikeus. Kun ei eduskunnallinen ja muu rauhallinen toiminta auta sitä siihen, on sellainen toiminta hyljättävä, luovuttava koko periaatteesta ja turvauduttava toisenlaiseen toimintaan toisenlaisen periaatteen mukaan.
Tietysti palataan entisiin menettelytapoihin, jos näistä uusista ei olisi apua. "Kantoja" vaihdetaan kuin takkeja. Näyttää kuitenkin jo heti tälle taipaleelle lähtiessä olevan epäilyksiä siitä, päästäänkö sitä tietä perille. Sillä heti myönnetään, että vallankumouksen lopullisesti menestyäkseen tulee olla kansainvälinen.
Mutta jos sellaista kansainvälistä vallankumousta ei synnykään tähän kiireeseen, vaikka Lenin lupasi? Jos niillä muualla maailmassa onkin vielä jotain toista touhua, ennenkuin ehtivät tai tahtovat tulla meidän punaisten avuksi? Jos tässä lähdettiin liika hätäisenä etujoukkona ryntäämään ja joudutaan satimeen? Eikö olisi voinut vielä odottaa hiukan. Jos nyt Venäjältä ei tulekaan toivottua apua tai jos se osoittautuu riittämättömäksi sitä apua vastaan, jota uhattu vanha yhteiskunta saa muualta? Sillä kai Mannerheimillakin on oikeus hakea liittolaisia vieraalta maalta, koska Mannerkin sen tekee. Vai onko siihen oikeus vain toisella eikä toisella?
Kirjoittaja näyttää itsekin epäilevän sitä, ettei taistelun hetki ollut oikein valittu. Jotkut voittamattomat tekijät näyttävät sen määränneen. Siitä huolimatta hän kuitenkin varmasti tietää, että voitto on oleva heidän. Mistä hän sen tietää. "Työväen luokan täytyy voittaa…" Ja niin ollen: "Eläköön siis työväen vallankumous!"
Täytyy voittaa — mutta jos ei sittenkään voita. Jos vallankumous sittenkin menee myttyyn? Olisiko mahdollisesti ollut vielä kerran syytä koettaa saada aikaan jotain eduskunnallisella ja sen semmoisella vanhanaikaisella toiminnalla?
