*

Hämärtää.

En huomaa, että ihmiset näissäkään vaikeissa oloissa olisivat entistä paremmat, jalommat, eivät edes yksityisessäkään elämässään. Lieköhän montakaan, jotka käyvät tilille itsensä kanssa. Me olemme kaikin puolin oikeassa, he ovat kaikin puolin väärässä. Koston tunne kehittyy siveelliseksi velvollisuudeksi. Se on olevinaan oikeuden tunnetta, se pukeutuu ihmisten sitä itsekään aavistamatta siihen vaippaan. Jotkut kyllä sanovat: tietysti ovat vain johtajat rangaistavat, muille on annettava, mikäli mahdollista, armahdus. "Mikäli mahdollista" on hyvin venyvä. Minusta tuntuu, minä suoraan sanoen jo pelkään meidän puolestamme, sittenkuin olemme voittaneet, ettemme kykene korjaamaan voittomme hedelmiä niinkuin pitäisi. Näissä mietteissäni ollen on minulla ollut surullinen sunnuntai. En ole käynyt ketään tapaamassa.

Täytyisikö kuitenkin johonkin ryhtyä?