*

Tervehdys valkoisesta Suomesta.

Sain ohimennen muutamiksi hetkiksi käsiini pari valkoisen Suomen sanomalehteä ("Iikka" ja "Savotar"), jotka jollain tavalla olivat kulkeutuneet tänne ja kiertävät nyt kädestä käteen, kuluen matkallaan hauraiksi kuin taula. Niitä silmäillessä avautuu yhtäkkiä aivan toinen, kaukainen, ammoin eletty maailma. Jokainen rivi, olipa sitten pääkirjoitus, uutinen tai ilmoitus, tarjoo aivan erikoista viehätystä. Herää kuin unesta. Siellä on senaatti, jonka toimia selosteitaan. Siellä on vanha järjestys, siellä ollaan ja eletään jokseenkin niinkuin täällä ennen. Ei aina ymmärrä kaikkea. Samuli Sario puolustaa jostain syystä Mannerheimia ja kehoittaa tyytymään ja ymmärtämään. On siis ollut jotain kahnausta — kuinkas muuten, sillä ollaanhan Suomessa, joskin valkoisessa. Kiireessä ehdin painaa mieleeni joitakin uutisia. Mannerheim käskee ottamaan aseet pois kaikilta yksityisiltä. Siellä on tietysti sielläkin punainen vaara, pelko heidän nousustaan selän takana. Useissa kunnissa on kova elintarvepula, sillä ulkoa ei ole saatu mitään. Pyydetään luovuttamaan viljaa ja muita elintarpeita. — Edv. Björkenheim on elintarvepäällikkönä. — Pakollista asevelvollisuutta pannaan parhaallaan toimeen. Ei ole siis vapaaehtoista tietä saatu tarpeeksi miehiä. — Ovat siellä kapinallisille keksineet nimen "punaryssät". — Vaasassa on ollut suuret juhlalliset Oulussa kaatuneiden vaasalaisten hautajaiset, joissa Mannerheim on ollut mukana. Renvall on laskenut senaatin puolesta seppeleen ja Sola laulanut. — Enempää en saanut tietää, lehti oli luovutettava toiselle.