*

Helsingin kaupungin rakennusmailla ei vallankumouksellinen siviili kuri näytä olevan sen lujempi kuin sotilaskuri punakaartissa. Oman virallisen tiedonannon mukaan ei työhön saavuta aikanaan heti kellon soitua, siellä laiskotellaan, poistutaan ilman asiaa, kuljetetaan pois työkaluja, harjoitetaan kaikenlaista ilkivaltaa — josta kaikesta nyt mitä jyrkimmin kielletään. "Kuitenkin on kahvilla käynti sallittua ehdolla, että se ilman turhia viivyttelyjä toimitetaan."

Työaika viikossa on 46 tuntia, joten siis on ollut olemassa ainoastaan 7 tunnin ja 20 minuutin työpäivä ja tähänastisten laiskottelujen kanssa arviolta 6 tunnin — joka kylläkin näkyy siitä siivosta, missä kadut ja torit ovat.

Lauantaina 2 p:nä maaliskuuta.

Toteutui pikemminkin kuin olisi odottanut oletukseni sairaanhoitajatar Elviira Willman-Elorannasta. Äsken hän istui ja itki säälin kyyneleitä haavoittuneiden vuoteiden ääressä, nyt hän hautuumaalla kiroo, rienaa ja kiihoittaa jatkuvaan taisteluun ja uuteen verenvuodatukseen:

Saavumme hautuumaalle. Tekopyhä lukkari laulaa ruikuttaa jonkun virallisen, kiusottavan tyhmän virren. Nuori teeskentelevä pappi puhua papattaa laulavalla äänellä ihmiselämän kirjavuudesta ja Jumalan laupeudesta.

Minua suututtaa.

Nousen haudan partaan takaiselle penkereelle ja sanon joukolle:

"Sankarien haudoilla ei kelpaa itku eikä voihkina, vaan uhka ja lupaus lopettaa se työ, jonka sankarit ovat aloittaneet. Me emme turvaudu rukoilemaan. Sitä olemme jo tuhansia vuosia tehneet. Nälällä ja sorrolla on Jumala meitä siitä palkinnut. Nyt puhukoot teot, nyt laulakoot tuliputket. Nyt kirjoitetaan maailman raamattu uudella kielellä, järjen ja tekojen kielellä.

"Ruikuttavan virren sijasta laulakaamme 'Kansainvälinen työväenmarssi'."

Ja joukon rinnasta nousee sata-ääninen laulu:

    Työn orjat, sorron yöstä nouskaa!

    Maan ääriin kuuluu kutsumus.

Viimeiset laulun säveleet aaltoilevat yli rinteitten. Työläisjoukon silmät kirkastuvat, läheiset henkilöt hymyilevät rohkaistuina.

Itkulla ei sua muistettane.

Saattue rientää kotia uuteen taisteluun, sillä nyt on teon ja toimen aika.

Hän on tyypillinen punaisten hysteerikko. Eikä näitä henkensä ja tunteittensa tasapainon menettäneitä kostottaria ole vain yksi, eikä niitä ole vain punaisella puolella.

Share on Twitter Share on Facebook