*

Pakko-otto alkaa.

Se hermostunut mieliala, joka kuvastuu yllä olevassakin, näyttää yhä enemmän voittavan alaa. Heidän sanomalehtiensä kirjoitusten sävy on yhä kiihkeämpi, kaikki vanhat vihapuheet vallankumouksen muka välttämättömyydestä toistetaan joka numerossa, milteipä joka palstalla, ja uutta keksitään. Luultavasti on rintaman kiristys pohjoisessa alkanut tuntua ja ilmaisekse tälläkin tavoin. Sen murtamiseksi ehdotetaan ja yritetään jos jonkinlaisia keinoja. Muuan kirjoittaja valittaa, ettei rintaman takana ole oikeita tietoja täältäpäin. Siellä muka uskotaan, että tällä puolella on vain julmia huligaani- ja rosvojoukkoja, jonka vuoksi sinne olisi saatava selvitetyksi, että täällä on kysymys vain järjestyneen ja luokkatietoisen työväen toiminnasta. Olisi myös saatava selvitetyksi, kuinka hyvä järjestys vallitsee niissä seuduin, jotka ovat vallankumouksellisten joukkojen hallussa. Samassa kirjoituksessa kehoitetaan jouduttamaan "kauhistuttavan veljesverivirran tukkeamista ja rauhallisiin oloihin palaamista" — siten, että "yhä tehokkaammin annetaan kannatusta kansanvaltuuskunnalle ja sen pyrkimyksille."

Paras todistus aseman kiristymisestä on, että Punaisen Kaartin esikunta heittää houkuttelunsa ja innostuttelunsa ja käskee tänään kaupungin työmailla työskentelevät miehet, 18-50 ikävuoteen saakka, Punaisen Kaartin riveihin, siis pakko-otolla sotapalvelukseen. Kun ei kai vapaaehtoisia ole ilmaantunut tarpeeksi, täytyy siis turvautua pakolliseen asevelvollisuuteen, josta Vaasan senaattia ei ole kyllin ankarasti voitu tuomita.

Ei ole sitä periaatetta, jota sosialismi meillä ei olisi pettänyt, ei sitä sen ihannetta, jota se ei olisi tallannut jalkoihinsa.