YLI KUOLEMAN KENTTIEN.
Kirj. L. Letonmäki.
Täm' on tehtävä tehdas-orjan, työn lyöttämän vanhuksen: "Nyt eespäin te työläisnuoret yli kuoleman kenttien."
Täm' on vaatimus työläisvaimon
laps' rinnoilla nälkäinen:
"Isät eespäin ja eespäin pojat
yli kuoleman kenttien!"
Täm' on kentälle sortuvan huuto,
pyhä huokaus viimeinen:
"Nyt eespäin, toverit, eespäin
yli kuoleman kenttien!"
Täm' on maailman kansojen käsky
proletaarien miljoonien:
"Ylös, eespäin, sorretut orjat,
yli kuoleman kenttien!"
"Maan herruus te vallatkaatte ja vapaus kansoillen! Nyt eespäin! Elämä kutsuu yli kuoleman kentien!"
Eipä siltä, että runo runona ei olisi mukiinmenevä mukailu jostain einoleinoisesta.
