*

Koti-tarkastus sekin.

Erääseen taloon tulee tuollainen tavallinen aseidenetsijäretkikunta. Talossa asuu ainoastaan naisia, pari vanhempaa tätiä. Etsijöille koetetaan selittää, kuinka nurinkurista on epäillä, että täällä voisi olla mitään aseita, mutta pyydetään samalla vain olemaan hyvät ja katsomaan. Avataan aluksi laatikot, kaapit ja kaikki. Etsijäin joukossa on huligaanimaisia nuoria miehiä, jotka esiintyvät röyhkeästi ja mahtavasti ja näyttävät olevan johtavassa asemassa, mutta on myös muuan vanhempi mies, joka koko ajan näyttää olevan nolo saamastaan luottamustehtävästä, täytyen hänen kuitenkin seurata mukana. Vihdoinkin ovat hakijat löytäneet jotakin. Avataan laatikko, jossa on kaikenlaisia rautakaluja. — "Ahaa, täällä on — mitäs nämä on?" — Yksi naisista sanoo, että ne ovat entisten lasten leikkikaluja, mutta mikä mikin kalu on ja mihin pienokaiset niitä aikoinaan ovat käyttäneet, sitä hän ei enää osaa sanoa; eivät ole jättäneet selostusta koneittensa käyttämisestä. Silloin astuu tuo vanhempi mies esiin ja painaa laatikon kannen päättävästi kiinni. Ja kun toiset toverit ovat siitä poistuneet, avaa hän sen taas ja ottaa jonkun vehkeen käsiinsä ja hypistellen ja katsellen sitä sanoo liikutettuna: "Eihän sitä tiedä niiden pienten raukkain, eihän niitä niiden asioita ymmärrä muut kuin ne itse." Ja toverien jälkeen mennen: — "Lähtekää pois, pojat, ei täällä ole mitään, taisi tulla erehdys, kaikkeen ne komentavatkin." Hänellä oli kai hänelläkin ollut lapsia, leikkikaluineen, joita hänellä ei enää ollut.