*

Mietteitä Saksan avusta.

Mitä nyt siihen Saksan avunantoon tulee, olen koettanut muodostaa siitä itselleni jotakin varmaa mielipidettä, jotakin lopullista suhtautumista siihen, mutta en ole päässyt siitä mihinkään järki- enkä tunneselvyyteen.

Jos olisi ollut niin ja niin — jos olisimme voineet suoriutua yksin… mutta kun oli niin ja niin, kun emme voineet j.n.e. Ja emmekö voineet? Punaisista kai mahdollisesti olisimme suoriutuneet ennemmin tai myöhemmin, mutta venäläisistä kai emme. Niillä on puukko täällä meidän kurkullamme. Sydämemme ympärillä tuolla Suomen sydämessä on jo panssari, jonka läpi ei enää nuoli ja keihäs voi tunkea, mutta pää täällä on suojaton, kypäritön. Tuolla ne ruuhottaa, panssarilaivat, Helsingin ja Viaporin välillä, ja kai ne sittenkin voisivat, tai ainakin niiden miehistöt yhdessä muiden kanssa, eikä vain venäläisten punaisten, vaan omien punaistemme kanssa, saada hirveitä aikaan, ryöstää, polttaa ja hävittää, jos Mannerheim viipyisi. Punainen kukko laulaisi joka kaupungissa ja joka kylässä. Täältä käsin ilman apua emme mahtaisi mitään. Täytyi siis saada apua, maksoi mitä maksoi.

Niin, mitä se maksaa? Siellä on tehty jonkinlainen kauppasopimus. Mitkä lienevät ehdot? Mutta vähät rahasta. Aikain kuluessa kai saamme velkamme maksaa kituutetuksi tavalla tai toisella. Kiristetään suolivyötä, pidennetään työpäivää — vapauden ja vapautuksen hinta ei ole koskaan liian suuri.

Mutta on siinä toinenkin puoli. Olemmeko enää vapaa kansa? Jos olisi vain kysymys sotaliitosta vierasta vastaan, vain venäläisten karkoittamisesta ja turvasta heitä vastaan. Mutta tämähän on samalla sisällinen sota. Meidän on täytynyt pyytää vierasta apua myöskin omia kansalaisia vastaan. Se se tuntuu niin tuiki nöyryyttävältä. Kansa, jonka täytyy niin tehdä, joka ei voi sitä muuten järjestää, ei ole herra omassa maassaan, ei kykene omia asioitaan hoitamaan. Mitä arvonantoa voi vastaisuudessa vaatia talossaan isäntä, joka hakee naapurin kurittamaan omia poikiaan?

Jos voisi käydä edes niin, että Saksa karkoittaisi vain ryssät, valvoen siis Brestin sopimuksen täytäntöön panoa, ja jättäisi omat punaiset Mannerheimin hoidettaviksi.

Mutta kai sen täytyy näin mennä. Eihän tässä vankikopissaan osaa eikä tahdokaan punnita, miten vankilan ovet avautuvat, kuka ne murtaa. Mitkä vapauttajan vaikuttimet lienevätkin, mitkä hänen laskelmansa, pääasia on, että tästä tulee loppu, ja niin pian kuin suinkin. Hattu päästä ja kiitos! Ja minä tahdon kuvitella ja uskoa, että puhtaasti ihmisystävälliset, jalot vaikuttimet ja impulsiivisen Kaiserin parhaat tunteet ovat lopulta saaneet hänet, joka sitoi Belgian, vapauttamaan Suomen. Ehkä hänellä myös on tulevissa rauhanneuvotteluissa tilaisuus viitata hyväkseen tähän tekoon, pienen kansan epäitsekkääseen pelastamiseen, kun toiset syyttävät tuosta toisesta. Se on tietysti diplomatiaa, mutta se on ainakin sitä kauneinta. Meidän velkamme olisi silloin myöskin pienempi, avuttomuutemme tunne helpompi kantaa.

Sosiaalinen vallankumous meillä joka tapauksessa pysähtyy tähän.
Se kai kerran tulee jossakin toisessa muodossa. Silloin sitä ei
tehdä idän pakosta venäläiseen, vaan johonkin länsimaiseen made in
Germany-malliin.

Jos näiden bolshevistinen vallankumous täällä olisi voittanut, ei se kuitenkaan olisi jäänyt pysyväksi, jollei jotakin samantapaista olisi sodan loputtua syntynyt Saksassa. Silloin se pannaan toimeen parlamentaarisesti täällä, niinkuin kai sielläkin. Saamme siis aikoinaan senkin sieltä, niinkuin meidän sanotaan saaneen kaikki muukin. Saksa "järjestää" sen, myöskin oman vallankumouksensa, me jäljittelemme heitä. Sanotaanhan, että ne ovat siellä ihmeellisellä kaukonäköisyydellään, käytännöllisyydellään ja perinpohjaisuudellaan järjestäyneet kaiken varalta. Ehkä niillä demobilisoimisohjelman yhteydessä on salkku, jossa on kaikki tarvittavat paperit paikallaan, ja nappula jossakin, jota painamalla pyörät lähtevät liikkeelle maan häiritsemättömäksi ja reklementinmukaiseksi sosialidemokratioimiseksi. En tunne Saksaa, onko siellä yleensä kaikki niin järjestettyä ja varattua. Uskoskelen toistaiseksi, mitä asiantuntijat meillä opinkappaleina vakuuttavat. Täällä ovat kaikki asiantuntijoita Saksaan nähden. Tietysti Saksassa niin… tietysti Saksassa ei niin… Eikä siihen pidä kenenkään mennä sanomaan toisin.