*

Puuttuu punakaartilaisen puumerkki.

"Nyt on maa myöty!" huudahtaa tänään Irmari Rantamala. Ja hän uskottelee saksalais-suomalaisesta sopimuksesta olevan seurauksena, että Suomi joutuu saksalaisen virkamiesikeen alle, Saksan alusmaaksi, ja muuta semmoista. "Mutta onneksi ei saksalaisen junkkarin miekka sano maailmassa elämän viimeistä sanaa. Onneksi on oikeus lujempi kuin miekan rauta ja kansojen vapautumisen edessä taittuvat lujimmatkin pistimet." "Ei siis hätää Preussin prinssienkään edessä. Helpompi on lannistaa valtamerien voima kuin kansojen vapautumisen ja työväen asia."

"Ja niinpä meidän silmämme nyt yhä toivovammin kääntyvät oman punaisen sotilaamme puoleen. Mitähän tulleekin, niin niiden punaisten vapaudensankarien veri on se vastalause, jota täytyy tulevaisuuden nöyränä kuunnella ja kerran se laskuissansa täydestä kirjoihinsa ottaa. Vilppula, Mäntyharju, Antrea y.m. ovat niitä historian uusia nimiä, joiden rinnalla jäävät varjoon muinaiset teurastuskentät. Muinaisilla teurastuskentillä teurastettiin kansoja yksinomaan rosvoavien valtioiden ja rosvoavien luokkien asian hyväksi, sillä niissä taisteluissa sotivat orjuuttajat orjista. Vilppulan, Mäntyharjun, Antrean y.m. kentillä on punainen sotilas ensikertaa astunut kirjoittamaan verellänsä uuden ajan historiaa. Sillä hetkellä, jolloin punakaartilainen polki jalkansa niiden kenttien lumeen, saivat ne historiallisen hohteensa. Niiltä kentiltä lähtevät nyt ne uudet tiet, joita myöten on lähdettävä kulkemaan kaiken uhalla, kestäen synkimmätkin yöt, pisimmätkin taipaleet, nousten ylös verisimmistäkin haudoista. Punakaartilainen on niillä kentillä astunut historian tekijäksi, ja vaikkapa sen ensi rivit sortuisivatkin verisiin hautoihinsa, ei sen joukko enää sorru, vaan vie halki suurimpienkin vaivojen asiansa lopulliseen voittoon, vie kuin riemukulussa, kuten seppelöidyt sankarit, joiden asia on koko ihmiskunnan asia. Ei siis vielä hätää, vaikka porvarit möivätkin maansa ja kansan. Se kauppakirja ei kuitenkaan ole enää laillinen, ei tule pysymään, sillä siitä puuttuu tärkein, nimittäin kansan ja punakaartilaisen puumerkki. Taistelu tulee ehkä olemaan pitkä, sen muodot vaihtelevat. Verisiltä kentiltä se ehkä siirtyy — ehkä useinkin — rauhallisille, luoville työmaille. Ehkä on niillä rauhan työmaillakin ostettu monet voitot kalliilla hinnalla ja ehkä ne verettömien, joskin raskaiden taistelujen voitot tulevat olemaan taistelun ratkaisevimpia sanoja, mutta niiden rauhan taisteluiden punaisen armeijan silmiin tulevat aina kuvastumaan nykyisen punaisen sotilaan verellä punatut kentät. Uudet nimet, Vilppula, Mäntyharju ja muut ovat niitä pyhiä paikkoja, joilta nousevat polvet hakevat rohkeutta ja voimaa taistelussa, joka, mitenkä sen muodot muuttelevatkin, ei lakkaa, ennenkuin on tehty mitättömäksi sekin kauppakirja, jolla porvaristo möi Saksalle maansa, kunniansa ja kaiken."

Olen tässä taas antanut sananvuoron virkaveljelle. Hänkin näyttää jo katsovan taistelun menetetyksi — ainakin tällä haavaa. Hän haaveilee jo "rauhan taisteluiden punaisesta armeijasta." Siitä armeijasta haaveilen minäkin, olkoon sen nimenä sitten punainen tai valkoinen. Enkä tahdo kaikessa kieltää sitä, minkä merkityksen hän antaa sille taistelulle, joka täällä nyt on päättymässä, niin pingoitettua kuin hänen paatoksensa muuten onkin.

Keskiviikkona 13 p:nä maaliskuuta.

"Tarmon" lähtö y.m. huhuja.

Tämän päivän "huhut", jotka huvin vuoksi merkitsen muistiin, olkootpa sitten tosia tai ei — onhan niitä mukava vertailla kerran selviäviin tositapahtumiin — ovat m.m. seuraavat:

— Saksalaiset ovat tulossa Turkuun, ovat tulossa Lappvikiin, ovat tulossa Haminaan. — "Tarmo" kun vallattiin, se vei samalla mukanaan senaattoreja. Siitä kerrotaan näin: kapteenin luo tulee joitain hänen tuttujaan, vanhoja merikapteeneja. Mennään salonkiin maistelemaan puoliskuppisia. Tuodaan venäjänkielinen määräys, että jäänmurtajan on lähdettävä päästämään jäistä jotain laivaa ulkopuolella Groohaaran. Pitäisi keskeyttää kestit ja vanhojen ystävien olisi mentävä maihin, kun kapteeninkin on lähdettävä kannelle. Silloin pyytävät ystävät saada seurata mukana pienelle huviretkelle; ja kyllä perämies hoitaa navigatsionin. Ei se nyt kapteenin mielestä ole oikein reklementtien mukaista, mutta olkoon menneeksi. Kapteeni jää kannen alle ja laiva lähtee satamasta. Juodaan jatkuvasti kahvia ja kippistellään ja kerrotaan kaskuja. Jonkun ajan kuluttua kapteeni kuitenkin lähtee kannelle haukkaamaan ilmaa. Silloin hän huomaa, että kurssi onkin helkkariin päin ja alkaa tiuskata, että mitä tämä on. Suu kiinni! Muuten saat tästä (browningista). Täytyy antautua. Tekee sen ehkä mielelläänkin. Sillaikaa on epäluotettava miehistö vangittu. "Tarmo" höyryää Rääveliin. Sen pituinen se. — Tokoi on antanut määräyksen kaikille työväenyhdistyksille, että jäsenluettelot ovat hävitettävät. — Sosialistinen puolue on päättänyt kahden äänen enemmistöllä, että taistelu on lopetettava, jos saksalaiset tulevat. — Turkulaiset ovat lähteneet reippaasti Naantaliin saksalaisia vastaan, kehuen: "Kerrankin saamme taistella oikeata vihollista vastaan!" Sopiihan koettaa, onnea matkalle. Onhan se samalla suuremmoista, että muuan punakaartilaisrykmentti lähtee rynnistämään maailman voimallisinta militäärivaltaa vastaan. Sisua on.