*

Nouseva kosto.

Kukapa nykyjään joutaisi kiinnittämään huomiotaan noihin köyhälistökorttelien pieniin ihmisvesoihin, jotka ennen leikkivät talojen likaisilla takapihoilla ja katuvierustoilla. Mutta jos hetkiseksi pysähtyy vilkaisemaan heidän leikkejään nyt, niin huomaapa niiden muuttuneen ja huomaapa samalla myöskin, miten tarkasti nämä vesat seuraavat aikaansa ja mikä älykkyys heissä ilmenee.

Miten tärkeännäköisinä he lähtevätkään aina aamupäivisin liikkeelle, pojat kiireestä kantapäähän asti aseistettuina puupyssyillä ja miekoilla, tytöt puettuina laupeudensisariksi.

Tällä sotajoukolla on omat virastonsa ja laitoksensa mitä monipuolisimpine koneistoineen, aina arsenaalista ambulanssiin asti. Ja erittäin tärkeää osaa näytteleekin ambulanssi, sen huomaa jo näistä laupeudensisarista, kun he täysissä virkapukeissa rientävät taistelevien joukkojen mukana.

Taistelutantereina ovat esim. Sörnäisissä autiot kalliot ja läheiset metsät ja siellä taistellaan milloin Suomen itsenäisyyden, milloin sosialistihallituksen puolesta. Melkein aina ovat kumminkin vastakkain punakaartilaiset ja lahtarit. Lahtareiksi valitaan joukosta aina sellaiset, joista toiset eivät oikein pidä, ja sitten käyvät joukot vastakkain. Lahtarit koettavat luonnollisesti rimpuilla minkä jaksavat, mutta useimmassa tapauksessa saavat he selkäänsä, että roikuu. Joskus käy niin, että joukot ovat tasaväkiset ja silloin tarvitaan joku puolueeton välittäjä, mutta eipä siihenkään kelpaa kaikki.

Eräässäkin tappelussa, jossa punaiset ovat tapelleet Suomen itsenäisyyden puolesta saksalaisia, ruotsalaisia ja lahtareita vastaan, ei ole tullut lopullista ratkaisua ja tarjoutuu sitten valtio jos toinenkin välittäjäksi, mutta ketään ei kelvoiteta. Viimein tarjoutuu Belgia ja se hyväksytään yksimielisesti. Pieni Belgia, jonka suurvallat ovat maan tasalle ruhjoneet, se, se vain ymmärtää sorretun Suomen kohtaloa.

Eräässä toisessa tappelussa taas, jossa punaiset ja lahtarit tappelevat vastakkain, joku suuri pojanjolli ei tiedä, mihin joukkoon menisi, liehuu vain aina sillä puolella, joka näyttää olevan voitolla. Eräs punaisten pikkusimpia kimpaantuu silloin, hyökkää epävarman kimppuun ja kovenee: "Mene tiitä, tenkin pikkupolvali, kun tiinä haihattelet, etkä tietä, mihin joukkoon tinä kuulut!"

Eräässä tappelussa taas on voitettu kaikki Euroopan lahtarit, sosialistit ovat aseman herroina ja lahtarit ovat paenneet Kiinaan. Kiinasta kumminkin lahtarit hyökkäävät kiinalaisten avustamina, siinäkös tappelu, jossa kiinalaiset niinkuin lahtaritkin saavat viimeisen läksynsä.

Taistelutantereelta korjaavat laupeudensiskot kuolleet ja haavoittuneet ja ensi apu annetaan kenttäsairaaloissa. Sitten tuodaan sairaat kaupunkiin. Eräänkin talon takapihalla on pieni loukko, jota käytetään sairaalana, ja täällä tapaa eräs talossa asuva äiti poikansa paareilla näköjään aivan hengettömänä. Äidille hätä käteen:

— Oletko sinä loukkaantunut? hätäilee hän.

Ei vastausta.

— No herranen aika! äiti hätääntyy yhä enemmän. Etkö sinä voi edes puhua? — Hän aikaa ravistella kuollutta. Vihdoin kiivastuu kuollut ja kivahtaa: — Enhän minä voi puhua, kun minä olen myrkytetty. Lahtarit ovat ampuneet myrkytetyllä kuulalla.