*

Eräs kokous.

Eilen oli kokous, johon olin pyytänyt eräitä kansanvalistusta ja edistystä harrastavia henkilöitä saapumaan keskustellaksemme erään ehdotuksen johdosta, jonka olin heille tehnyt ryhtymisestä isänmaalliseen taisteluun ja toimintaan kansan eetillisen kasvatuksen, laillisuuden, oikeuden ja totuuden puolesta isänmaattomuutta, laittomuutta, vääryyttä, valhetta ja siveettömyyttä vastaan. [Ks. Hajamietteitä kapinaviikoilta II s. 114.] Olin ajatellut, että tätä toimintaa varten olisi aikaansaatava toimisto kansaa valistavien sanomalehtikirjoitusten hankkimiseksi, joita sitten tarjottaisiin varsinkin maaseutulehdille. Kokous pidettiin salaisesti, niinkuin tarpeellista oli, ja varmimmaksi paikaksi katsottiin Kansanvalistusseuran toimisto kaukana Töölöössä. Siihen oli saapunut kymmenkunta eri aloilla toimivaa henkilöä, joiden nimiä en pane tähän julki, koska pääasia on, että heidän mielipiteensä tulevat merkityiksi muistiin.

Kun olin avannut kokouksen selittämällä sen tarkoituksen ja esittämällä aikaisemmin laatimani kirjoituksen nojalla ehdotuksen eetillisen valistustoiminnan järjestämisestä, jonka päätarkoituksena olisi etupäässä sanomalehti- ja muunlaatuisten kirjoitusten kautta taistella sitä valhetta ja vääryyttä vastaan, joka on yhteiskuntaa vuosikausia myrkyttänyt ja lopuksi kansamme veljessodan kauhuihin saattanut, ja läsnäolleet suhtautuneet mitä myötätuntoisimmin esitettyyn ajatukseen, valitsi kokous puheenjohtajaksi minut.

Kysymyksestä syntyi vilkas ja monessa kohden syvälle uurtava keskustelu, johon nykypäiväin raskaat olosuhteet loivat vakavan sävynsä. Ajatusten vaihdosta kävi ennen kaikkea selville suunnitellun valistus- ja uudistustyön ehdoton tärkeys, johon nähden kaikki puhujat olivat poikkeuksetta yksimieliset; ainoastaan käytännöllisissä kysymyksissä ilmaantui jossain määrin eriäviä mielipiteitä. Eri puhujain lausunnoista mainittakoon seuraavaa:

Ensimäinen puhuja, joka aloitti keskustelun, huomautti, että kyseessä olevan toiminnan menestys tietysti kokonaan tulee riippumaan siitä, missä hengessä ja millä tavalla työ suoritetaan. On olemassa ehtoja, jotka ovat välttämättömästi toteutettavat, jos mieli tosituloksiin päästä. On otettava huomioon se tilanne, joka rauhan päätyttyä syntyy: suuria joukkoja punaisia tullee mahdollisesti lähetettäväksi vankileireihin. Toisia heistä muuttanee Venäjälle. Tuhannet ovat kaatuneet. Kaikkien näitten perheet joutuvat työttöminä tuuliajolle. Tehtaat ovat seisahduksissa. Leipää ei piankaan saatane. Ja monessa paikoin ei työnhaluisia punaisia varmastikaan oteta vastaan. Asiain näin ollen, arveli puhuja, ei mainitunlaatuinen kirjallinen toiminta yksinomaan paljoakaan tepsi. Sillä ei semmoisenaan tule olemaan tarpeellista vastakaikua. Eetillinen opetus menee yli päitten. Onhan jo monesti kuultu lastenkin herjaavan: "En perkele välitä Jumalasta enkä saatanasta!" Se valistustyö, joka tässä on kyseessä, olisi sen vuoksi siihen tapaan järjestettävä, että se todella niin hyvin aineellisesti kuin henkisesti nostaisi. On asetuttava mikäli mahdollista ymmärtävälle kannalle. Ei saa kaikkea syytä toisten niskoille heittää. Porvarillisellakin taholla on virheitä tehty. Kasvatus on kohdistettava myöskin — ja ensinnä — voittajiin. Kansallistunto on osoittautunut heikoksi; siitä on lähdettävä. Yhteiskunnan kosto elköön voiton huumassa nousko yli lain ankaruuden. Johtajia on kyllä kaikella ankaruudella rangaistava, mutta muille on laajassa määrin myönnettävä amnestia. Toisella puolella on jotain hyvitettävä. Vankileireissä olevia ja heidän perheitään on autettava. Yleistä mielialaa on kautta linjan rohkaistava. Rakentavaan suuntaan on toimittava, työkansassa on herätettävä jälleen toivoa ja luottamusta. Nyt suunniteltu toiminta elköön muodostuko porvarilliseksi agitatsioksi: se vain nostaisi vastapuoluelaisten vihaa. Yritys on niin tärkeä, että olisi suunnaton vahinko, jos se supistuisi ainoastaan työksi, jonka kautta yläluokka valaisisi alaluokkaa.

Toinen puhuja ilmoitti melkein kaikin puolin yhtyvänsä edelliseen lausuntoon. Hän huomautti nykyhetken tehtävän jakaantuvan kahdenpuoleiseksi: suoranaiseksi valistustyöksi ja valtiolliseksi uudistustoiminnaksi. Mitä ensinmainittuun tulee, oli puhuja sitä mieltä, ettei niitä henkilöitä, joita etupäässä tarkoitetaan, voida saavuttaa, jos yksinomaan porvarillisissa lehdissä julkaistaan kirjoituksia. Piti sen vuoksi lentolehtien levittämisen ja suullisen toiminnan onnistuneempana, varsinkin jos esittämisen sävy on nostava eikä alaspainostava, jommoista se suinkaan ei saisi olla. Mutta yleistä mielipidettä oli pyrittävä ohjaamaan myöskin valtiollisiin tehtäviin nähden, ja sen työn tuli kohdistua porvarilliseen yhteiskuntaan. — Valtiollisella alalla on taantumuksellista suuntaa vältettävä. Äänioikeuteen ja kansalaisoikeuksiin ei pitäisi puuttua. Nykyinen tilanne on parlamentaarista tietä korjattava. Torpparikysymys on ensi tilassa ratkaistava. Kunnallissosialismia on toteutettava. Kuntien on hankittava itselleen maata, ja sillä keinoin taloudellisesti vahvistettava asemaansa, — Muuten toivoi asian kehittyvän siihen suuntaan kuin edellinen puhuja oli ehdottanut.

Huomautin tähän, että esittämäni suunnitelma kyllä on siksi laaja, että siihen hyvästi mahtuu sekä kirjallinen että valtiollinen työ ja että kirjoituksessani on selvästi viitattu myöskin porvariston syyllisyyteen.

Kolmas puhuja oli sitä mieltä, että asian menestys riippuu etupäässä edellä esitetystä näkökannasta. Porvaristoon nähden on ollut vallalla mitä suurin epäluottamus. Ei mielellään oteta vastaan, mitä siltä taholta sanotaan. Jos vielä kostotoimiin ruvetaan, niin yhä pahenee asia. Luottamusta on saatava syntymään eri kansanluokkien välillä. On tunnustettava, että on meilläkin paljon korjaamisen varaa. Mitä pikimmin on ryhdyttävä uudistustöihin sekä taloudellisella että henkisellä alalla ja niinmuodoin keskenäinen luottamus herätettävä; ainoastaan sillä tavoin voimme toiminnallemme luoda oikeata psykologista pohjaa, ainoastaan yhteiskuntaelämän syvemmälle kyntämisellä valmistaa sivistyksen siemenelle hedelmällistä maaperää. — Oli samaa mieltä kuin ensimäinen puhuja: on ensiksi käännyttävä sivistyneistöön.

Neljäs puhuja kuvaili parilla esimerkillä, miten laajoissa työväen piireissä vilpittömästi uskotaan punaisten taistelevan oikeuden puolesta. Emmekö näe tuhansien heistä horjumatta uhrautuvan uskotellun asiansa hyväksi? Siinä on vakavuutta takana. Meidän on se tunnustettava. Emme voi enää palata vanhoihin muotoihin. Uutta yhteiskuntaa on rakennettava. Synnintunnustuksella on aloitettava. Syyt, jotka tähän tilanteeseen ovat johtaneet, on poistettava. Kotikasvatusyhdistyksen toiminnassa on huomattu, että vain asiat puhuvat. Pelkillä sanoilla ei pitkällekään päästä. — Uudistustyö olisi kohdistettava myös kirkolliselle alalle, sillä kirkkokaan ei ole syyllisyydestä vapaa. Pääasia on, että autetaan eikä paineta alas.

Viides puhuja, kuten edellisetkin, huomautti, että sosialistien puolella katkeruuden juuret ovat hyvin syvällä. Toiminnan muodot olisi siitä syystä tarkoin punnittava. Tilannetta olisi arvioitava laajalta kannalta ja puolueiden välisiä liittymiskohtia, niinkuin ylipäänsä tasoittavia toimenpiteitä ehdottomasti etsittävä. Sosialismia ei ole pidettävä huliganismina — vaikka meikäläisen sosialistisen liikkeen differentiatsiokyky onkin osoittautunut heikoksi. Suurena tekijänä kärsimiimme oloihin on ollut kansamme riippuvaisuus Venäjästä ja myöskin se läheinen suhde Venäjän vallankumouksellisiin, jota sosialistiset johtajat nähtävästi jo kauan ovat ylläpitäneet. Idän painajainen on tilanteeseen paljon vaikuttanut ehkäisten maamme olojen tervettä kehitystä. — Oli muuten sitä mieltä ettei pitäisi tähän eetilliseen toimintaan laajemmassa määrin sekoittaa konkreettista yhteiskunnallista reformityötä, jonka tekeminen kyllä on katsottava erittäin tärkeäksi, mutta jota ei olisi yhdistettävä tähän yleiseetilliseen valistustoimintaan. Siveellisen tunnon syventämistä on nähtävästi aloitteentekijä tarkoittanut, ja puhuja tahtoi tätä pyrkimystä kannattaa. Puoluetyöhön läheisesti liitettynä tämä eetillinen pyrkimys ei saisi riittävää kantavuutta.

Kuudes puhuja asettui uudistuskysymyksiin nähden samalle kannalle kuin edellinen puhuja. Mitä syytöksiin porvaristoa kohtaan tulee, halusi hän jyrkästi protesteerata sitä väitettä vastaan että sisäiseen sotatilaan olisi vaikuttanut aikaisempain puhujain mainitsemat yhteiskunnalliset puutteet. Epäkohtia on, mutta syy nykyiseen olotilaan on venäläisten vaikutus, bolshevistinen henki, joka myrkyn tavalla on meikäläisten vereen tarttunut. Ellei niin olisi, minkä vuoksi käyttäisimme aseita punaisia vastaan?

Seitsemäs puhuja kohdisti ajatuksensa etupäässä tehdaspaikkakuntalaisiin ja nuorisoon. Kansanvalistustyö oli ollut yksipuolista. Siihen oli sitten liittynyt suggestio utopistisesta tulevaisuuden onnesta. Kun tämä utopismi nyt särkyy, aikaansaa se kansan sydämeen haavan, joka ei liene helposti parannettavissa. Tämä katkeruus tulee yhä kasvamaan, elleivät pettymyksestä kärsineet saa vaikeassa tilassaan ymmärrystä osaksensa. Tärkeintä on nousevaan polveen tähdätä työ. Jos se tapahtuu, voi nyt suunnittelun alaisesta toiminnasta olla sangen hyviä tuloksia. — Pyysi erityisesti saada kiinnittää huomiota johtotoimen tärkeyteen.

Ensimäinen puhuja vielä ilmoitti myöntävänsä, että kirjoituksilla maalaislehdissä voisi kyllä hyvin paljon saada aikaan; sillä tavalla voitaisiin esim. luoda opinioni, joka ei ehkä muuten syntyisi. Ja kirjoitusten julkaisemiseen olisi heti rauhan palattua ryhdyttävä, jotta sanomalehdistön suunta ja sävy alusta pitäen tulisi johdetuksi oikeaan.

Kuitenkin tahtoi vielä painostaa sitä, että työttömille ja leivättömille olisi ennen kaikkea hankittava elämisen mahdollisuus. — esim. siirtämällä ne maaseuduille, jossa vielä jonkun verran leipää on ja missä apuväkeä maanviljelystöissä kylläkin kipeästi tarvittaneen. Sillä tavoin saisi heille avatuksi uusia näköaloja. — Tähän lisäsi, että kenties ei olisi paikallaan tässä liittyä mihinkään tarkoin määriteltyyn poliittiseen ohjelmaan; kuitenkin olisi yhteisiä suuntaviivoja ehdottomasti työlle löydettävä.

Kolmas puhuja myönsi kuudennen puhujan olevan siinä oikeassa, että suurimmat syyt epäilemättä ovat toisella puolella. Mutta tämä ei kumoa sitä välttämättömyyttä, että luottamuksen suhde on saatava palautetuksi ja että voittajan puolelta on lähdettävä liikkeelle.

Toinen puhuja lopuksi totesi, että kaikilla näkyi olevan sama pohja ainakin mitä työkansaan istutettujen vääräin käsitysten oikaisemiseen tulee.

Periaatteellisen keskustelun tähän loputtua, tiedusteli puheenjohtaja, olivatko läsnäolijat sitä mieltä, että toimintaan oli ryhdyttävä. Yksimielisesti vastattiin tähän myönteisesti.

Päätettiin asettaa toimikunta, jonka tehtäväksi tuli laatia seikkaperäisempi suunnitelma kyseessä olevaa toimintaa varten.