Keskiviikkona 27 p:nä maaliskuuta.

Vilppulan tappio — provokatsion tulos.

Nyt on Vilppulan romahdus virallisesti myönnetty tapahtuneeksi. Surusanomaa julistamaan on pantu vallankumouksen kaikkein korkein, itse Manner. Niinkuin voisi ajatella, että jos saksalaisten rintama murtuisi, keisari Wilhelm, eikä Hindenburg tai Ludendorff, toisi siitä sanan kansalleen ja pitäisi heti päälle rauhoittavan puheen.

Manner myöntää, että punainen armeija on ollut pakotettu peräytymään Vilppulasta, että valkoisten joukot ovat jo Tampereella pommittaneet sen esiseutuja, jopa ovat tunkeutuneet rautatielinjalle etelämpänäkin. Ettei tämä pala olisi kovin karvas purra ja niellä, sokeroi Manner sen nyt punaiselle mielelle niin makeaksi kuin mahdollista. Se on tyylinäyte, jota en henno olla selostamatta.

Ketjumme ovat tähän asti edenneet kaikilla rintamilla. Siitä huolimatta ei vihollista saatu ratkaisevasti lyödyksi, sillä se — vekkuli — vältteli huolellisesti ratkaisutaistelua. Mokoma hitaus ei miellyttänyt vallankumouksellisia joukkoja. Tunkeuduttiin sitkeästi eteenpäin varsinkin n.s. Vilppulan rintamalla. "Olosuhteitten vuoksi se tapahtui syvissä kiiloissa. Rintama muodostui pakosta hevosenkengän muotoiseksi ja venyi liian pitkäksi sekä samalla oheni. Tätä meille epäedullista seikkaa käyttivät viholliset hyväkseen (!) ja suuntasivat hyökkäysiskunsa kauemmas sivustoihin yrittäen saartaa pitkien taistelujen väsyttämät joukkomme tuhotakseen ne. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan onnistunut. Vaikeasta asemasta pelastui kaartimme jotenkin ehjänä, perääntyen Tampereelle ja sen lähistölle. Elävä voima säästyi. Kaartin osastojen ja eräiden päälliköiden kylmä harkintakyky ja tarmokkuus sen vaikutti. Aineellista menetystä ei kuitenkaan voitu kokonaan välttää. Muutamia ensin käyttökelvottomiksi tehtyjä tykkejä, vähän ampumatarpeita sekä vähän muuta tavaraa oli pakko jättää kirvelevin mielin."

"Näin muodostuivat tapaukset viime viikolla pohjoisella, Tampereen rintamalla, vallankumouksellisen taistelumme ensimäiseksi vastoinkäymiseksi."

"Lahtarit eivät viivytelleet käyttämästä syntynyttä tilannetta hyväkseen. Samalla kuin ne ahdistelivat Tampereelle perääntyneitä joukkojamme kaupungin ympäristössä, heittäytyivät niiden toiset joukot Kangasalta käsin Tampereen—Lempäälän rautatielinjaa kohden ja näkyivät himoitsevan rautatielle hiukan etelämpänäkin. Tampereen esiseutuja ne pommittelivat suurempaa vaurioita aikaan saamatta. Mutta sekä Tampereella että Tampereen—Lempäälän rautatielinjalla pitävät joukkomme puoliaan, jopa hyökkäilevät taas menestyksellä."

"Tampereen rintamalla kohtasi meitä ensimmäinen merkille pantava vastoinkäymisemme. Älköön sitä sentään suuremmaksi tehtäkö, kuin mitä se on. Vihollisemme nyt kyllä sen johdosta koettavat palkkalaistensa laittamien nimettömien julistusten ja lähettämiensä kätyrien avulla kylvää epätoivon ja epäluulon myrkkyä työläisjoukkoihin rintaman takana, niinkuin ne ovat tehneet rintamallakin. Ovatpa ne saaneet monia itsetiedottomia köyhälistöläisiäkin tarkoituksellisia juorujaan ja valheitaan uskomaan ja levittämäänkin sekä siten tekemään vastavallankumouksellisille suoranaista palvelusta. Vallankumouksellisen armeijamme ja koko työväenluokan on noustava moista vastaan kaikilla sekä aineellisilla että siveellisillä voimillaan. Pidettäköön mielessä, että muilla rintamilla seisovat joukkomme yhä lujina. Toisin paikoin ne etenevät varovasti, mutta varmasti. Tampereen rintamalla saatu raskas isku ei murskannut Suomen työväen nykyistä taisteluvoimaa. Vallankumouksellisen työväen lujissa käsissä on sen asia edelleenkin."

Senkin valkoiset! Parjaavat, provoseeraavat, käyttävät heille edullisia tilanteita hyväkseen.

Se Mannerista. Hän varoittaa lopuksi parjaajista ja provokaattoreista. Ne on nyt ajettu matkaansa. Ja syystä kyllä. Sillä jos niitä ei olisi ollut, ei olisi tappiotakaan tullut.

Millaista tuo provokatsio oli, siitä kertoo "Työ"-lehti seuraavaa:

"Pohjoisella Vilppulan rintamalla olevien joukkojen ollessa voitokkaassa taistelussa lahtarien kanssa, alkoi joukoissamme levitä tietoja: 'Lahtarit tuhonneet oikean sivustamme kokonaan',— 'olemme kokonaan saarrettuja': — huusivat joukkojen sekaan päässeet provokaattorit. Tästä syntyi pakokauhu, kuten tunnettua, sellaisin seurauksin, että joukkomme täytyi peräytyä. Kolme lahtarikaartilaista, jotka ehken kaatuneilta tovereiltamme olivat saaneet korttimme ja siten päässeet joukkoomme, päästivät taistelun kestäessä huudon, että 'päällikkömme ovat pettäneet meidät ja järjestäneet niin, että olemme kaikki tuhon omat', saaden tällä tavoin joukkomme hajalleen. Jälkeenpäin asiaa tutkittua ja epäjärjestyksen saattaneet henkilöt tarkastettua, löydettiin näiden paidankauluksesta lahtarikaartin kortit."

"Nyt ovat asiat pohjoisella rintamalla taasen täydessä järjestyksessä ja painaltavat poikamme hurjalla vimmalla eteenpäin ja saavat piankin korjatuksi ne pienet vauriot, jotka lahtarien provoseeraus aikaan sai."

"Siis, korvat kuuroiksi provokatsionille ja ankarin tuomio sen aikaansaattajille. Siitä riippuu taistelumme pikainen voitto!"

Ei näytä lopullinen voitto olevan kovinkaan tiukassa kantimessa, jos se riippuu vain provokatsion torjumisesta.

Eiköhän tämä muuten jo ole liika paksua pajunköyttä?

Ovathan pohjalaiset poppamiehiä ja muutenkin suuria suustaan, mutta tokkohan ne nyt sentään sanan voimalla saivat Vilppulan rintaman rikki?