*

Saksalainen vaara.

Luettuani sen, mitä tässä tulen siteeraamaan, minä kohautin olkapäitäni ja nakkasin lehden luotani. Se nyt on sitä tavallista kiukkua ja väärentelemistä. Koetetaan uhkailla oman voimattomuuden ja vihan tunnossa milloin milläkin. En liitä sitä päiväkirjaani. Mutta kun ajattelin vähän tarkemmin, tutkin itseäni, niin siteeraan sen sittenkin. Eräs L. M—n "Työmiehessä" kirjoittaa siitä vaarasta, jonka hän uskoo uhkaavan meitä saksalaisten puolelta, jahka ne, tänne kutsuttuina, saavat täällä jalansijan.

"Saksan korkealla kehitysasteella oleva kansa voi helposti saksalaistuttaa Suomen, se tietysti kuuluu Saksan suunnitelmiin, paljaasta hyväntahtoisuudesta se ei avusta porvareita. Venäjän ei sadan vuoden aikana onnistunut venäläistyttää tätä maata, mutta se ei todista sitä, ettei saksalaiset siinä onnistuisi. Kun venäläiset valloittivat Suomen, oli silloin koko kansa sitä vastustamassa. Suomen onnistui Venäjän sortovaltikankin alla kohota aineellisesti ja henkisesti korkeammalle tasolle orjuuttajaansa. Suomalaiset ovat yksimielisinä olleet venäläistyttämistä vastustamassa, työväestö on siinäkin paljon tehnyt. Kaikesta tästä on ollut seurauksena, ettei Venäjän verisen tsaarivallan onnistunut muuttaa tätä maata venäläiseksi kuvernementiksi, johon se hellittämättä kaikin keinoin pyrki. Nyt on asia aivan toinen. Saksan sotajoukot tulevat tänne 'pelastajina'. Avosylin ottaa porvaristo vastaan ulkolaiset ruoskan heiluttajat, hartaita rukouksia on saatu merien taakse lähettää, ennenkuin tähän tulokseen on päästy. Tekivätpä saksalaiset täällä mitä tahansa, porvaristo kuitenkaan ei vastusta. Onhan porvaristolla ennestäänkin suhteita Saksaan. Oppineissa piireissä on tähänkin saakka ollut sangen läheinen vuorovaikutus Saksan kanssa. Siellä heidän mielestään kaikki on ollut mitä mallikelpoisinta, esimerkiksi kelpaavaa. Nyt sitten saksalaiset, jos he todella tänne tulevat, tuovat sitä kuulua järjestystään, kuuluja oppineitaan, sotaherrojaan ja aatelisjunkkareita, teollisuuskapitalisteja ja virkaherroja. Ylemmät virkapaikat annetaan saksalaisille herroille, saksalaiset pohatat rupeavat määräilemään teollisuuden alalla ja saksalaiset sotaherrat asetetaan sotajoukon johtoon. Edelleen saksankieli asetetaan sellaiseen asemaan, että ilman sitä ei pääse vaatimattomimpaankaan tehtävään. Se määrätään pakolliseksi aineeksi seminaareihin ja lopuksi kansakouluihin. Ruotsalainen yläluokka mukautuu saksalaiseksi, eikä siitä ole mitään haittaa, sehän on nykyäänkin puoleksi saksalaista. Heistä siis muodostuu saksalaisten kanssa sellainen muukalaisien yläluokka, joka kokoilee kaiken vallan käsiinsä, niin valtiollisella kuin taloudellisella alalla. Suomalainen kansa, työväen luokka, saisi olla juhdan asemassa, jota ehkä komennettaisiin sen omalla kielellä. Sitä sortaisi ja nylkisi muukalainen yläluokka mielin määrin. Ruoskijaksi ja pyöveliksi taitaisi suomenkielinen porvarikin sentään kelvata."

Tähän sanon: jos niin käy, niin kai täytyi. Mutta kuka sen siihen vei? Ilman punaisten alkamaa kapinaa ja turvautumista venäläisiin ja ilman heidän pidättämistään täällä ei olisi ollut pakko kutsua saksalaista maahan. Sanotaanhan, että paha on pahalla poistettava. Myrkyn täytyi saada vastamyrkkyä. Kahdesta pahasta on nyt kai Saksan paha oleva vähempi kuin Venäjän oli ja varsinkin olisi tullut olemaan. Jos oli valittava, ei ole epäilystä, kumpi oli valittava: saksalais-porvarillinen — vaiko bolshevistis-punakaartilainen.