Tiistaina 19 p:nä maaliskuuta.

Yhä kiihtyy

äänen sävy, yhä hermosairaammaksi käyvät kirjoittajat. Samaa ja aina samaa. Huudetaan ja huidotaan kuin uupuneelle hevoselle viimeisessä vastamäessä. Eräs semmoinen kirjoitus "Työmiehessä" ("Porvariston kavallus luokkataistelussa") päättyy näin:

"Suomen riistäjäluokan mahti on ollut hirvittävä. Tuhansien ja taas tuhansien työorjien raadannasta ovat riistäjät rikastuneet. Maahamme muodostui säälimättömän julma, röyhkeä ja saaliinhimoinen herrasluokka. Se eleli laiskotellen ja herkutellen, köyhälistön kustannuksella. — Tuli pakko tarttua puolustusaseeseen. Tuli aika vetää porvaristo tilille vääryyden työstä. — Taistelumme on rehellistä luokkataistelua, suurpiirteistä eikä salamurhaamista. Köyhälistön niskaan on hyökätty valkokaartin puolelta salakavalasti. Hyökkäys on torjuttava, tai muuten hukkuu köyhälistö verivirtoihin ja orjuuteen. Historian mahtavat taistelukellot soivat. Ne kiirehtävät köyhälistöä rientämään kaikin voimin voittoa kohti. Alas porvariston ja valkokaartin hirmuvalta! Tilalle kukoistava Suomen työtätekevän luokan luoma sosialistinen tasavalta!"

Lehti on tänään täynnä samantapaista. Yksistään etusivulla on neljä kirjoitusta kuudella palstalla seitsemästä. Eräässä viidennessä "Meidän ja vihollisen mieshukka" uskotellaan, että valkoisten mieshukka on suunnattomasti suurempi kuin punaisten. "Kaikki tiedot punaisen kaartin voitoista ovat tosia. Mieshukka valkoisten riveissä on suurempi siksi, että heidän ensi riveissään on pakolla sinne vietyjä, jotka tahallaan ampuvat yli, kun eivät tahdo ampua omia luokkatovereitaan. Valkokaartilaiset yleensä ampuvat kehnosti, kun käyvät taisteluun humalassa ja käyttävät yksinomaan dum-dum-kuulia, jotka pian turmelevat heidän kiväärinsä". Ja vielä kerrotaan, että valkoiset ovat Padasjoella silponeet yhdeksän punakaartilaista ja teurastaneet seitsemän heidän vuoteisiinsa.

Nähtävästi on punaisilla ollut tavallista suurempi tappio, josta ei vielä tiedetä, vaan joka ilmenee tässä muodossa.