Tiistaina 2 p:nä huhtikuuta.

Tokoi vertaa itseänsä Kristukseen.

Tokoi on pitänyt monta suurta puhetta, joskus hyviäkin, niinkuin sen suuren viimekesäisen vapauspuheensa, jonka jälkeen hän oli miltei kansallissankari porvarienkin keskuudessa — muutaman hetken. Hän oli profeetta, mutta väärä, niitä kaikkein väärimpiä ja kieroimpia. Nyt hän on taas pitänyt puheen, saarnan, jonka teksti on otettu raamatusta. Minulla on hämärä aavistus siitä, että tämä hänen puheensa on hänen viimeisensä tässä maassa. Tampere, joka niin monta kertaa on valloitettu, lienee nyt todella valloitettu, viimeisen kerran ja lopullisesti. Kaikesta päättäen ei enää ole aikaa puheiden pitoon, Karkoittajan askeleet kuuluvat jo kujalla, maa tömisee hänen jalkojensa alla.

Ja jopa totisesti on aika ajaa rienaaja temppelistä. Sillä Tokoi rienaa.

Hän on valinnut ja vallannut Kansallisteatterin näyttämön saarnatuolikseen. Sieltä tämä piru nyt selittää raamattua. Päivä, jonka hän oli valinnut ja jonka merkityksen johdosta hän puhui, oli pitkäperjantai. Siellä oli heillä juhla Ensi-avun hyväksi. Siellä esiintyi myöskin Orjatsalo, nämä kaksi tämän maan suurinta humpuukimestaria, sirkustirehtööri ja hänen pajatsonsa.

Tokoi rienaa. Riittäisi, jos vain sanoisin, että hän vertaa itseänsä
Kristukseen — hän! Mutta saakoon hän sanan vuoron vähän laajemmaltakin.

Hän kertoo, kuinka vieno naisääni hänen kadulla kulkiessaan heitti häntä vastaan sanan: "Isänmaankavaltaja!" — luullen näillä sanoilla muka tulkitsevansa kansan yleisen mielipiteen, lausuneensa syvän historiallisen totuuden. Niin juuri! huudahtaa Tokoi. "Isänmaankavaltaja, maanpetturi" on aina kuulunut silloin, kun työväki tai kuka tahansa on uskaltanut nousta vallassa olevaa järjestelmää vastustamaan. Isänmaankavaltajana, kansan ja keisarin vihollisena, yhteiskunnallisen järjestyksen häiritsijänä ristiinnaulittiin "eräs mies" noin 2000 vuotta sitten ryövärien keskelle. "Nykyinen maailma kunnioittaa häntä Vapahtajan nimellä. Niin paljon ovat mielipiteet muuttuneet tämän ajanjakson kuluessa. Mutta myöhemminkin kautta vuosisatojen on aina sama tuomio kuulunut silloin, kun joku on rehellisesti, vakaumukselleen uskollisena, ryhtynyt vastustamaan vallassa olevaa järjestelmää." Se tuomio on nyt soinut Suomen työmiehenkin korviin. Mutta se tuomio on tälle työmiehelle yhtä epäoikeutettu nyt, kuin se oli sille "miehelle" silloin. Työväki on aina vastustanut militarismia. Mutta nyt sen täytyi tarttua aseisiin, sillä "vastustajat olivat sen siihen pakottaneet." Ja se on tapahtunut täydessä sopusoinnussa Kristuksen opin kanssa, jopa hänen nimenomaista neuvoaan noudattaen. Sillä "sekin rauhanmies, jonka kuoleman muistopäivää me nyt vietämme ja joka koko oppinsa perusti rauhaan, hänkin tuskan hetkinä nähdessään ne yhteiskunnalliset ristiriidat, jotka silloin vallitsivat, oli pakotettu lausumaan: 'Jolla on kaksi hametta, hän myököön toisen ja ostakoon miekan'. Yhteiskunnalliset olot muokkaavat mielipiteet, pakottavat vastustamattomalla voimalla valitsemaan ne esiintymistavat, jotka kukin aika vaatii."

Ja näin on siis todettu, että tämä punakaartilaiskapina on Kristuksen opin mukainen ja verrattava hänen historialliseen tehtäväänsä. Ja vielä: jos Kristus olisi elänyt nyt, olisi hän menetellyt samoin kuin täällä on menetelty. Olot olisivat pakottaneet hänet vastustamattomalla voimalla valitsemaan ne esiintymistavat, ne punakaartilaistavat, mitkä nykyaika vaatii.

Tokoin ajatuksen juoksu on siis: koska Kristus ei ollut maankavaltaja, niin en minäkään sitä ole.

Ja niin on piru taas kerran selittänyt raamattua omalla tavallaan ja omaksi edukseen. Mutta turhaan Tokoi tänä pitkänäperjantaina pesee käsistään verta sillä verellä, joka vuoti tuona toisena.