2. Entisestä ja nykyisestä ajasta.

    Savon ukko, sarkahousu,
    Pikimusta, pitkäparta,
    Päästi äänen uunin päältä,
    Laski pankolta pakinan.
    Puhe oli aivan pulska,
    Sanat kaikki sarvipäitä,
    Jotka rikkoi miesten mielet,
    Naiset näytti närkästävän.

    Lausui ukko uunin päältä,
    Pani pankolta sanansa:
    "Elettihin ennen meillä,
    Paistettihin paksut leivät,
    Verot markoin maksettihin,
    Talarin talon asiat,
    Kun ei kuljettu kuvissa,
    Maalatuissa matkusteltu.
    Ajokalut kaikki tyynni
    Voideltihin voitehella,
    Siveltihin juuri sillä,
    Jolla voidellaan venekkin.
    Akat vaipoissa vaelsi,
    Villaröijyissä röhötti;
    Ukot sarkakauhtanoissa,
    Kelsiturkissa kohotti.
    Oli kellona otava,
    Kukon virret viisarina;
    Ajan juoksu arvattihin,
    Tulo päivän tunnettihin
    Ilman uuritta tuvissa,
    Seinäkellon kertomatta."

    "Minä miessä ollessani
    Kun ma kuljin kaupungissa,
    En kauan katuja käynyt,
    Puhutellut puotimiestä;
    Suolat survasin rekehen,
    Rautakangen kannoin siihen;
    Luoti pari painehia,
    Vaimolleni lakkivaate,
    Lapsille lakeripalli,
    Inkivääriä vähäisen.
    Olin ilmankin iloinen,
    Kapineitta kauppamiehen.
    Heti valjastin hevosen,
    Heti kukkaron kuristin,
    Kissannahan kiinni käärin,
    Koivet solmisin kovasti;
    Enkä ennen lievittänyt,
    Vasta voudin vaatimalla,
    Veroherran huutamalla.
    Herrat veti vissit viivat,
    Kaksi kuuta kuittihini."

    "Nyt on aika aivan toinen,
    Voudinluku loppumaton,
    Rahanpuute puuttumaton;
    Monen karja kirjan päällä,
    Alla ausionin hevonen,
    Pannut panttina kylässä,
    Hyvät ryysyt ryöstön alla.
    Herra teillä, toinen meillä
    Ruunun käskyllä kovalla:
    Lautamiehet laukun tuovat,
    Rästikirjat kiidättävät,
    Joista arkit aukeavat,
    Nahka naukuupi punainen;
    Niiss' on rästit räknättynä,
    Nurkissa pahat numerot."

    Ei ukko unessa ollut,
    Ei paljon valetta pannut;
    Vaan se oli sangen vanha,
    Muisti muinaiset asiat,
    Tiesi tämän-aikaisetkin,
    Vaikka nuoret naurahteli,
    Pojat pisti pilkkojansa.

Paavo Korhonen.