2. Tunturisopuli.

Pohjan perillä, Lapin tuntureilla, löytyy pieniä eläviä, joita aina noin 6, 7 tai 10 vuoden päästä vaivaa muuttamisen halu. Ja vaikka eivät suinkaan tiedä, mimmoinen se maa on, jonne aikovat muuttaa, niin lähtevät ne kumminkin umpimähkään matkalle, onnensa ja usein nahkansakkin kaupalle.

Nämä elävät ovat noin 572 tuuman pituisia, lyhythäntäisiä, ruosteenkeltaisen- ja mustankirjavia, kuuluvat hiirten heimoon ja niitä nimitetään tunturisopuleiksi (lat. Myodes lemmus L.). Ne asuvat Lapin tuntureilla, mättäisillä, pensaisilla mailla, metsänrajaa ylempänä. Siellä ne kaivavat kolonsa ja rakentavat pesänsä mättäisiin ja elävät pensaitten kuorista sekä muista kasviaineista. Mutta kun heidän lukunsa on kasvanut suureksi ja kotiseutu alkaa tuntua ahtaalta, keräytyvät he yhteen joukkoon ja lähtevät, suureksi iloksi kärpille, pöllöille, haukoille ja muillekkin petoeläimille, matkustamaan, kulkien niin suoraan kuin mahdollista sinne päin, jonne kerran ovat matkansa alkaneet, kääntymättä oikealle tai vasemmalle, nousten vuorien yli, uiden jokien, järvien ja merenlahtienkin poikki, ja tulvaavat yht'äkkiä maakuntiin, joissa heitä moneen aikaan ei ole nähty ollenkaan. Linné luuli heidän olevan niin tarkkoja suoraan kulkemaan, että, jos ihminen sattui heitä vastaan tulemaan, sopuli ei antanut tietä, vaan koetteli ihmisen jalkain välitse suoraan matkaansa jatkaa. — Luonteeltansa ovat ne hyvin rohkeita ja niin äkäisiä, että jos niille keppiä osottaa, iskevät ne siihen niin kovasti hampain kiinni, että jäävät keppiin riippumaan, kun sen nostaa ylös.

Välistä ne matkustavat niin suurissa parvissa, että niitä voi verrata Egyptin heinäsirkkoihin. Marraskuussa v. 1868 sattui höyrylaiva Throndhjemin vuonolla uivaan sopuliparveen, joka oli niin suuri, että alus enemmän kuin neljännestunnin kulki parven läpi, ja niin etäälle, kuin laivan kannelta voi nähdä, vilisi vuonon pinta uivia sopuleita. Vuonna 1823 niitä kuoli Hernösandin kaupungin kaduille niin paljon, että niitä hevoskuormittain sieltä vedettiin pois. Sopuleille itselleen nämä matkat kuitenkin ovat onnettomimmat, sillä suurin osa niistä hukkuu tai menettää muulla tavoin henkensä näillä retkillä.

Näillä matkoillansa ne usein ovat suureksi vastukseksi ihmisellekkin. Niin valitti norjalainen rovasti Heyendahl, että ne Stangvigin pappilassa syksyllä v. 1827 käydessään pitivät kissain kanssa semmoista elämää, että hän ei tahtonut saada yörauhaa. Mutta pahempaakin ne saavat aikaan. Ne turmelevat välistä niityt ja vainiot niin peräti, että Norjassa monessa paikoin on täytynyt muuttaa elukat toiselle puolelle vuonoa, kun sopulit ovat hävittäneet kaiken heinänkasvun toiselta puolelta; ja jos ne sattuvat tulemaan, ennenkuin vilja on pelloilta korjattu, niin tulee tuho yhä suuremmaksi.

Että elävä, joka näin paljon vahinkoa matkaan saattaa, jo vanhoista ajoista asti on vetänyt paljon huomiota puoleensa, on luonnollista. Niin esim. kertoo arvoisa Upsalan arkkipiispa Olaus Magnus tekemässään kirjassa Historia de Gentibus Septentrionalibus, joka v. 1555 painettiin Roomassa, myyränkokoisesta elävästä, joka myrskyisinä ja sateisina aikoina putosi pilvistä. Siitä hän ei ollut aivan selvillä, olivatko ne pilvestä syntyneet vaiko muualta pilviin joutuneet. Mutta niin myrkyllisiä hän tietää niitten olevan, että mitä kasvia ne vaan kerran puraisevat, se kuolee pois. Ja kun ne viimmein itse kuolevat, joka tapahtuu määrätyllä ajalla, niin ilma tulee heidän mätänevistä raadoistaan niin myrkylliseksi, että se ihmisiin vaikuttaa pyörrytys- ja keltatautia.

'Oppinut Vormius koki vielä 17:llä vuosisadalla antaa luonnollisen selityksen siitä, miten ne tuntureilta voivat pilviin joutua, mutta v. 1740 teki Kaarle Linné näistä ilmamatkoista lopun. Hän tiesi nimittäin omasta kokemuksestaan kertoa pilvien olevan paljasta sumua, joka ei siis voinut pienintäkään hiirtä kannattaa, vaikka ennen oli luultu sen voivan viedä Lappalaisen poroineenkin matkassaan.

Mutta vaikka tunturisopulit eivät ole pilvistä syntyneitä, eivätkä edes taivaasta tippuneita, niin ovat heidän matkansa kuitenkin kyllä kummallisia ja onnettomia.

(Suomen Kuvalehdestä.)