Aurinkolaulu.

(Sävel: ”Preciosasta”.)

      Aurinko nyt
      On ylennyt...

Tinto (keskeyttäen). Ei, ei se nyt nouse, vaan laskeutuu.

Preciosa. Oh, ole sinä vaiti, sama se ihan on, nouseeko se vaiko laskeutuu. Mutta nyt sotkeutui laulumme. Meidän pitää alkaa alusta uudestaan.

      Nyt aurinko
      Laskeepi jo
      Ja sammuvi pilvien taa.
      Ja vuori, maa
      Nyt ruskottaa,
      Yön tuloa ilmoittaa.

      Kun tähtönen
      Taas tuikkaen
      Jo taivaalle pilkuttaa,
      Niin metsähän
      Me lähtähän
      Ja seuraamme Preciosaa[1].

      [1] Huom.! Kaikki rosvot laulavat: Ja seuraamme Rinaldoa.

Preciosa. Hyvää yötä, rosvot. Tulkaa, tytöt, nyt lähdemme kotiin.

Rinaldo. Ah, unhotathan, kaunis Preciosa, että olet minun vankinani. Etkö tahtoisi syödä näitä lanttuherkkuja minun ja joukkoni kanssa?

Preciosa. En, kiitoksia, Rinaldo. Aurinko jo laskeutuu, ja meidän pitää joutua kotiin.

Kanonada. Tulkaa, rosvot, niin me mustalaistytöt seuraamme teitä. Ei kukaan saa sanoa meistä, että me olemme jättäneet reippaat mustalaistytöt suojeluksetta.

Kaarle Moor. Varsinkaan, jos he tapaavat tiellä neljännen luokan.

Mazarino. Tai talonpojan, jonka me ryöstimme.

Gonzalov. Tai nimismiehen.

Esmeralda. Oh, kyllä me pidämme huolen itsestämme. Hyvää yötä, hyvää yötä nyt.

Kanonada. Ei, hyvät pojat, tulkaa te myös, minä niin hirveästi pelkään nimismiestä.

Preciosa. Mitä me huolimme nimismiehestä! Tulkaa pois vain!

(He asettuvat marssijärjestykseen lähtemään. Samassa astuu sisään nimismies Black, jäljessä talonpoika-ukko ja vanginkuljettaja, sekä asettuu pois lähtevien eteen.)

Nimismies. Seis vähän. Minulla on myös jotain sanomista tästä asiasta.

Kanonada (perin peloissaan.) Nimismies tulee!

Mogrebina. Juoskaa, tytöt, pian pois!

Lassemaija. Juoskaa, pojat! Nimismies tulee!

Rinaldo (Kaarle Moorille.) Joudu nyt, vie pian kaikki väkemme rosvoluolaan, minä sen aikaa viivyttelen nimismiestä. Meidän pitää puolustautua viimeiseen veripisaraan asti. (Kaarle Moor työntää edellään kaikki luolaan, paitsi Lassemaijaa, joka piilottuu kiven taa.)

Rinaldo (nimismiehelle). Kuka uskaltaa uhata Rinaldo Rinaldinia täällä hänen omalla alueellaan?

Nimismies. Kyllä sitä minä teen, nimismies ja toimitusvouti Simo Black. Mitä sinä tässä toimittelet, hyvä herra? Kyllä minä opetan sinut hätyyttämään ihmisiä vallan-maantiellä! Tiedätkö, mitä minä nyt aion tehdä?

Rinaldo. En, mutta olisipa tuota hauska kuulla.

Nimismies. Niin, minä aion nyt viedä sinut ja muut vekkulit suoraa päätä putkaan. Totta totisesti yksi onkin tuossa kiven takana. (Vetää korvasta Lassemaijan esiin.) Tule pois, myyrä, niin näemme, minkä näköinen sinä oikeastaan olet.

Lassemaija. Ai-ai ... päästäkää, ei minussa ole yhtään syytä; Rinaldo se on syy kaikkeen.

Nimismies. Vanginkuljettaja, pistäppä tuo pojan naskali tyhjään lanttusäkkiin.

Rinaldo (sivaltaa sapelinsa ja vapauttaa Lassemaijan.) Älkää koskeko minun väkeeni, sanon minä... Kas niin... Luolaan sinä, Lassemaija, ja lykkää sitte syy Rinaldon niskoille, jos sinua vielä haluttaa. Hyvästi, poliisi! (Peräytyy Lassemaijan jäljestä luolaan.)

Nimismies. Ota kiinni! Ota kiinni!... Mihin hän hävisikään tähän kivien väliin?

Talonpoika (huomaa piiskansa luolan suulta ja ottaa sen alas.) Katsohan vain, tästä minä löydän ihan omatekoisen ruoskani! Te palsternakat, porkkanat, kalalokit, männynkävyt, vekkulit, suppupaarmat, kivennuoliaiset, sopulit...

Kaarle Moor (kalliolta). Mitkä vielä? Onko sinulla nälkä ukko? Etkö tahdo lanttua?

Talonpoika. Muurahaisnielijät, vasikantanssit...

Nimismies. Pitäkää pienempää suuta, hyvä isä. Ja te, siellä sisällä, antaudutteko hyvällä vai mitä?

Kaarle Moor. Emme.

Nimismies. Sittepä minun täytyy käyttää väkivaltaa.

Kaarle Moor (jännittää jousensa.) Kuka hyvänsä tulee lähelle, sen minä ammun.

Nimismies (peräytyy). Miten hurjia pahuksia! Vanginkuljettaja, tuo tänne suuri paloruisku ja komenna kuusi miestä pumppuamaan vettä noiden päälle!

Kanonada (luolassa). Hyvä Robert, lähtekäämme kotiin, minua pelottaa niin hirveästi.

Tinto (luolassa). Tämä on hirmuista. Tulkaa, niin menemme pyytämään armoa.

Lassemaija (luolassa). Niin, tulkaa pyytämään armoa! (Hälinää ja kiistaa luolassa.)

Nimismies. Minä annan armon teille kaikille, te saatte kaikki mennä kotiinne, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että luovutte johtajastanne ja annatte hänet minulle.

Rinaldo (kalliolta). Kuuletteko, rosvot ja mustalaistytöt? Te saatte kaikki armon ja anteeksi ja saatte mennä kotiinne, jos vain luovutte minusta ja annatte minut viholliselle. (Hälinää luolassa. Kuuluu huutoja: ei, ei!)

Kaarle Moor (kalliolta [2] ). Me rosvot emme koskaan luovu johtajastamme. Me olemme vannoneet uskollisuutta hänen lipullensa ja me pysymme hänelle uskollisina viimeiseen veripisaraan asti.

[2] Huom.! Kalliolle nousee vain yksi kerrassaan silloin, kuin toinen aina laskeutuu pois.

Preciosa (kalliolta). Me mustalaistytöt emme koskaan hylkää ystävää hädässä. Kurjan kurjaa on kavaltaa toista itsensä pelastukseksi.

Nimismies. Vai niin, vai niin, silläkö tavalla? Se on hyvin sanottu, lapset; tuosta minä pidän. Valaansa ja esivaltaansa ei saa koskaan pettää. Eikä koskaan saa pettää ystäväänsä hädässä. Uskollinen sydän on paljon parempi kuin mikään muu maailmassa.

Preciosa. Rinaldon pitää päästä vapaaksi ensinnä meistä kaikista.

Nimismies. Rinaldo pääsee vapaaksi ja te kaikki. Tulkaa nyt vain ulos ja olkaamme hyvät ystävät.

Preciosa. Jospa te petätte meitä?

Rinaldo (tulee ulos.) Ei, Preciosa, ei hän saata pettää meitä. Tässä minä olen. Nyt saatte ottaa minut, jos sydämmenne sallii sitä tehdä.

Nimismies. En minä petä teitä. Kaikki olette vapaat. (Rosvot ja mustalaistytöt tulevat kaikki ulos.) Mutta yksi asia minun pitää sanoa teille, pojat, koska te sanotte itseänne rosvoiksi. Paljo vääryyttä voi tapahtua täällä maailmassa, mutta ei kellään ole lupaa ruveta tasoittelemaan sitä väkivallalla eikä oman päänsä mukaan. Se on jätettävä lain asiaksi, ja lakia on toteltava vapaasta tahdosta, sillä laki on oikea. Mutta laki sanoo, että kukaan ei saa ryöstää toiselta hänen omaisuuttansa. Sanokaas, oliko oikein, että otitte talonpojalta hänen lanttunsa?

Talonpoika (mutisten). Te, sen retiisit...

Nimismies. Ei, olkaa te vaiti, ukko, ja antakaa poikain vastata. Oliko oikein ottaa talonpojalta hänen omaisuuttansa?

Kaarle Moor (hämillään). Kun hän piiskasi hevostaan...

Rinaldo. Ei, pojat; hevonen on ihan eri asia. Kun oikein ajattelen, mitenkä olemme käyttäytyneet, niin emmepä ole olleet paljon paremmat oikeita varkaita.

Kaikki rosvot. Varkaita! Hyi!

Rinaldo. Niin se on, vaikka käytimme urhollisempaa nimeä. Tästä saatte minun kelloni, ukko. Tyydyttekö siihen maksuun lantuistanne?

Kaikki rosvot. Niin tässä saatte kaikki kellomme ja kaikki rahamme.

Preciosa. Ja tästä saatte minun sormukseni.

Kaikki tytöt. Niin, saatte meidänkin sormuksemme.

Talonpoika. Kiitos, kiitos. Enpä totisesti ole ennen nähnyt moisia rosvoja.

Nimismies. Hyvä, hyvä, se on oikein, niin pitääkin aina sovittaa rikoksensa. Mutta pitäkää te vain kellonne ja sormuksenne. Ukko saa ne lantut, jotka vielä on jäljellä, ja loput saatte hänelle maksaa huomenna kaupungissa. Kuulkaas, lapset, mitähän luulette opettajanne sanovan tällaisista vehkeistä?

Kaarle Moor. Meistä tuntui olevan väärin saada arestia huomenna kevätjuhlan ajaksi, ja siitä me uhalla rupesimme rosvoiksi. Vapaita me tahdoimme olla. Vapaus, se on sentään jotain, se.

Esmeralda. Niin, meistä tuntui olevan väärin, että kiellettiin menemästä katsomaan kevätjuhlaa, sen tähden me uhalla rupesimme mustalaisiksi.

Nimismies. Etteköhän ehkä ollut ansainneetkin rangaistustanne?

Rinaldo. Kyllä me sen hyvinkin ansaitsimme. Olimmehan koko viikon olleet huolimattomat läksyistämme.

Preciosa. Ihan samoin mekin.

Nimismies. No, mitä te nyt aiotte tehdä? (Kaikki ovat vaiti.) Minun mielestäni ei kukaan ole todella vapaa muu kuin se, joka vapaasta tahdosta taipuu lain alaisuuteen.

Rinaldo. Kyllähän se on niin, mutta...

Kaarle Moor (huoaten). Mutta olla huomenna poissa kevätjuhlasta... Kas, tuossa tulee Musta Joonas.

Musta Joonas (tulee hyvin hämillään.) Hyvää iltaa. Minä luulin rosvojutun olevan jo lopussa.

Mogrebina. Missä sinä olet ollut niin kauan, Josef? (Nimismiehelle) Se on minun veljeni Josef, vaikka he nyt sanovat häntä Mustaksi Joonakseksi.

Musta Joonas. Se on niin, että – että – että minä kävin maisteri Basin luona, ja hän käski minua tulemaan tänne.

Rinaldo (katkerasti). Vai olit sinä maisterin luona?

Musta Joonas. En minä sille mitään voi. Älä nyt rupea tappelemaan, Robert. Luuletko minun tulleen tänne vapaasta tahdosta?

Rinaldo. Mitä sinulla oli asiaa maisterille?

Musta Joonas. Se oli niin, että – sinä et saa nyt suuttua, Robert! – minä menin maisterin luo ja sanoin: nyt ne ovat Vasikkamäellä rosvosilla ja ryöstivät ohi ajavan talonpojan, sanoin minä...

Kaarle Moor. Kavaltaja!

Rinaldo. Vaiti siinä, anna hänen kertoa. No, mitä sanoi maisteri?

Musta Joonas. Niin tuota – silloin maisteri ajoi minut ulos ja sanoi: etkö häpeä kannella kumppaneistasi? Tiedäthän, että minä en koskaan kärsi kantelemista koulussa. Mene heti pyytämään kumppaneiltasi anteeksi, sanoi hän; muuten ole valmis ottamaan huomenna selkääsi.

Rinaldo. Kuuletteko, pojat, eikö maisteri tehnyt oikein hyvästi! Ja me kun luulimme kärsineemme vääryyttä häneltä.

Kaarle Moor. Me olemme käyttäytyneet oikein sopimattomasti ja tyhmästi. Jättää läksyt lukematta!

Mazarino. Kun meillä on niin hyvä opettaja.

Gonzalov. Ja siitä kiitokseksi olemme tuottaneet hänelle vain huolia.

Lassemaija. Kyllä tuo oli tyhmää, että maisteri sai tietää mitään koko asiasta.

Rinaldo. Ole vaiti. Me ansaitsisimme tulla ammutuksi jok’ ainoa. Me olemme nousseet kapinaan oikeaa päällikköämme vastaan. Mutta sitä ei pidä enää vast’ edes tapahtuman niin totta, kuin minä nyt olen Rinaldo ja teidän kapteeninne. Herra armahtakoon sitä, joka ei täst’ edes osaa Euklidesta kuin vettä eikä tottele maisterin pienintäkin viittausta. Ken ei sitä tee, hänet minä Rinaldo kyllä opetan.

Kaikki rosvot. Niin, niin!

Musta Joonas. Sitte kävin minä myöskin rouva Strengin luona...

Preciosa. Kävitkö sinä rouva Strengin luona?

Musta Joonas. Kävin kyllä. Tytöt juoksentelevat pitkin maantietä ja ovat pukeutuneet mustalaisiksi, sanoin minä.

Mogrebina. Hyi sinuasi, etkö häpeä, Josef.

Musta Joonas. Minun pitää kertoa teille kaikki tyyni, muuten en tohdi huomenna tulla kouluun. Rouva Streng pahastui niin, että minä heti jouduttauduin likemmäksi ovea. Minä en huoli kuulla tytöistäni mitään kantelemisia, sanoi hän. Kyllä minä tiedän, että he saattavat välistä olla ymmärtämättömiä, sanoi hän, mutta kyllä he katuvat ja tulevat jälleen hyviksi.

Preciosa. Kuuletteko, tytöt! Ja me kun saatoimme tehdä hyvälle opettajallemme sellaista kiusaa!

Esmeralda. Jättää historiamme ja maantieteemme lukematta! Kyllä me olisimme ansainneet paljon kovemman rangaistuksen kuin olla huomenna kotona.

Tinto. Meidän pitää pyytää rouva Strengiltä anteeksi.

Mogrebina. Ja luvata, että emme koskaan enää tee niin.

Terzerola. Minä luen, minä luen historiaa niin, että korvat surisevat.

Kanonada. Ja minä luen valtameret niin, että nurkat vinkuvat. Minä sullon päähäni kaikki maanosat ja kansat, niin että osaan ne kuin vettä.

Nimismies. Pitäkää sananne, rosvot ja mustalaistytöt! Tiedättekö mitä? Minä menen maisteri Basin ja rouva Strengin luo ja pyydän heitä päästämään teitä huomenna kevätjuhlaan. Ja kyllä he ihan varmaan antavat anteeksi koko rangaistuksen.

Lassemaija ja Kanonada. Niin, hyvä herra nimismies...

Rinaldo. Ei, kiitoksia tarjouksesta, me emme huoli siitä. Nyt on meidän vuoromme kärsiä vapaasta tahdosta rangaistus, jonka olemme ansainneet. Jos te, pojat, ajattelette kaikki samoin kuin minä, niin pyydämme arestia, vaikka emme sitä tarvitsisikaan. Lakia pitää totella. Laki on oikea.

Preciosa. Niin ajattelemme mekin, mustalaistytöt. Me olemme ansainneet rangaistusta ja sen tähden me olemme vapaatahtoisesti poissa kevätjuhlasta.

Nimismies. No, se on rehellistä ja oikeaa puhetta, te reippaat pojat ja tytöt! Ajatelkaa niin ja toimikaa niin koko elinaikanne, silloin ei laki koskaan tunnu pakolta eikä työ vaivalta. (Rinaldo pudistaa hänen kättänsä.)

Musta Joonas (itkeä nyyhkyttäen.) Minä tahdon myöskin kärsiä rangaistukseni ja totella lakia.

Rinaldo. Sinun rangaistuksesi, Musta Joonas, olkoon se, että me annamme sinulle anteeksi – ja pääsethän sitä paitsi arestiin meidän kanssamme. Rinaldo Rinaldini, ihmiskunnan vapauttaja, antaa nyt pois rosvovaltikkansa. Teitä, urholliset rosvot, tulee minun kiittää kaikista voitoistani. Me olemme vapauttaneet hevosen, valloittaneet koko joukon lanttuja, jotka sitte saamme maksaa, ja sitte olemme vielä sankarillisesti puolustaneet rosvolinnaamme. On siinä kunniaa kyllä yhdeksi illaksi. Rinaldo on tyytyväinen. Meidän urhoutemme maine säilyy ainiaan.

Preciosa. Meidän vaelluksemme on päättynyt, mustalaistytöt! Minä kiitän teitä, että autoitte minua hamettemme helmojen rikki poljeksimisessa täällä metsässä ja laulujen laulamisessa auringolle, kuulle ja tähdille. Vahinko, että saimme niin vähän harjoittaa kädenkatsontaa ja ennustusta. Mutta malttakaas (osoittaa katsojia), onhan tuolla vielä koko joukko rosvoja ja mustalaisia. Ja ne näyttävät niin anteliailta; ehkä tässä vielä voisi jotakin ansaita. Toivoakseni te, armollinen herrasväki, annatte meidän ennustaa tulevaisia kohtalojanne. Ei se paljoa maksa, (niiaten) pienen, iloisen nyykäytyksen vain merkiksi, että emme ole olleet ikäväksi teille.

Rinaldo. Tulkaa, nyt palaamme kaupunkiin. Mutta ennen lähtöämme laulamme vielä kerran pikku laulumme uudestaan.

Esmeralda. Ei, ei sitä, vaan laulamme uuden laulun Rinaldosta ja Preciosasta.