Kuutamolaulu.

(Tämän värssyn aikana tulee kuu ukkoineen hiljaa esiin vuoren takaa.)

Kanonada. Mitä hän nyt laulaa tuolla?

Mogrebina. Hän laulaa, että kuun ukko katselee häntä. Eikö se ole hirmuisen kaunista?

Kanonada. Mutta, hyvä Roosa, eihän nyt voi olla kuutamoa kirkkaalla päivällä. Ei aurinko vielä ole oikein laskeunut.

Mogrebina. Niin, näetkös. Preciosa ei voi olla oikea Preciosa, jos ei laula kuulle. Ja kun me emme voineet odottaa kuun tuloa oikeaan aikaansa, käski Rinaldo sitä paistamaan pari tuntia aikaisemmin.

Kanonada. Niin, nyt minä sen ymmärrän. Mutta hiljaa nyt, hän alkaa taas laulaa.

Preciosa (laulaa).

      Kuu se kuiskaa: tyttö kulta,
      Tule luoksein tanssimaan!
      Hyvän hyppypaikan multa
      Saatkin, riennä joutuisaan!

Terzerola. Kuulehan, Tinto, minulla on niin kova nälkä.

Tinto. Olehan hiljaa, niin saat kuulla. Kuun ukko pyysi Preciosaa tanssimaan. Mitähän hän vastaa?

Preciosa (laulaa).

      En voi tulla; tiedätkö sa,
      Mik’ on huoli rinnassa:
      Vankina nyt Preciosa,
      On Rinaldon linnassa.

(Kuu katoaa.)

Kanonada. Niin, kyllä on kauheata vankina olla rosvojen luona.

Mogrebina. Älä ole milläsikään, Fanny. Preciosa on vain olevinaan. Kyllä hän tietää, että Rinaldo on Robert Friman, ja tuossa seisoo hänen oma veljensä Kaarle Kronfelt, ja tuossa seisoo pelkuri Knut Seger, jota he nyt sanovat Lassemaijaksi. Aimo rosvoja, joita muka oikein pitää peljätäkin!

Tinto. Niin, tiedäpäs, kyllä minä ensin peljästyinkin aika lailla; oikein sydämmeni hypähti. Mutta kuin sitte tunsimme omat veljemme...

Terzerola. Silloin Preciosa ja Esmeralda tahtoivat leikkiä leikin loppuun asti.

Tinto. Meidän olisi kuitenkin pitänyt pyytää lupa rouva Strengiltä. Minulta ei lähde mielestä tuo, mitä se mummo puhui nimismiehestä ja raudoista. Jospa olisimme kunnialla jälleen koulussa!

Esmeralda (karhealla äänellä.) Preciosa, sokuriseni, sepitsetkö taaskin lauluja kuulle? Tule, lapseni! Lantut ovat jo valmiit.

Lassemaija (tullen lähemmäksi.) Kas, se minuakin miellyttää.

Kaarle Moor. Seiso paikoillasi, Lassemaija, jos henkeäsi rakastat. Etkö muista kapteenin käskyä?

Lassemaija. Hyvät tytöt, antakaa vähä minullekin!

Preciosa (tultuaan alas.) Malttakaas, tytöt. Minä lauloin kuulle, nyt on teidän vuoronne ja velvollisuutenne laulaa auringolle.

Tinto. Niin, saatammepa laulaa sill’ aikaa, kuin lantut jäähtyvät.

Lassemaija (hiipii esiin, sieppaa muiden huomaamatta yhden lantun sapelinsa kärkeen ja polttaa kuumalla lantulla suunsa.) Oi-voi-vooi!

Kaarle Moor. Varo itseäsi, kapteeni tulee! (Lassemaija pistää lantun nuttunsa alle, mutta se polttaa sielläkin.)

(Rinaldo tulee ja jäljestä Gonzalov ja Mazarino.)

Rinaldo. Mitä melua täällä on? Jos vangit rupeavat kapinoimaan, niin ampukaa heidät siihen paikkaan.

Preciosa. Ei tarvista, kapteeni. Me vain laulamme laulun auringolle...

Tinto. Sill’ aikaa, kuin lantut jäähtyvät.

Rinaldo. Olkoon menneeksi, minä sallin, ja me laulamme mukaan.